kaulanaruilua ja esteitä

Tiistaina pääsimme pitkästä aikaa ponipojan kanssa hyppäilemään pelkällä kaulanarulla. Edellisestä vastaavanlaisesta kerrasta olikin ehtinyt vierähtää melkein 1.5v, eli viime vuoden kevään tapaturman jälkeen ei vielä oltukaan hyppäilty kaulanarulla. Eli korkea aika olikin jo - ja riemuhan siitä lopulta repesikin!

Aloiteltiin ottamalla kaikki askellajit rennosti läpi. Alkukäyntien jälkeen hölkkäiltiin kenttää ympäri välillä tehden muutamia ympyröitä ja F tuntuikin alusta asti mukavan rennolle ja kuuliaiselle. Alkuun poni oli ehkä vähän jopa laiskanpulskea ja tulikin siinä Hennille naureskeltua, että kyllä tää täältä vielä heräilee kunhan päästään esteiden makuun. Muutama pikkupätkä kokeiltiin myös avoja ja väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin - näin kaulanarulla minulle on paljon tärkeämpää se, että Fasu yrittää kuin esimerkiksi se miten tyylipuhdas meidän raviväistö on. Hienosti poni kyllä apuihin vastaa, yritystä ei ainakaan toiselta puuttunut.

Hyppäilyt sujuivat oikein mallikkaasti, mitä nyt välillä lähdettiin vähän turhankin kaukaa, mutta yritystä ei ainakaan puuttunut! Tultiin kavalettia ja ristikkoa kaarevalla suhteutetulla linjalla ja lopuksi korotettiin ristikko vajaa 70cm pystyksi. Ensimmäisen kerran kun tultiin pystylle niin paikka jäi vähän huonoksi, jonka takia meille tuli sitten vähän hassu hyppy esteelle. Esteen jälkeen riemu kirjaimellisesti repesikin ja Fasu alkoi pomppia tasajalkaa nakellen niskojaan ja lopun varmaan voittekin sitten arvata.. :D Ei onneksi sattunut yhtään ja hienon kuvasarjankin Henni sai ikuistettua tilanteesta. Fasu todella harvoin mitään tuollaista edes tekee, korkeintaan vähän niskojaan nakkelee, mutta tällä kertaa hurjistui ihan pomppimaan. Kavaletille tuli vieläpä vähän löysähkö hyppy - ainakin kuskin poni onnistui yllättämään.

En voinut muuta kuin nauraa toisen innostumiselle, tyypin ilmeetkin on vähintään huvittavia (etenkin 2'ssa viimeisimmässä tippumiskuvassa) Mutta näitä sattuu, kilteinkin poni saattaa yllättää etenkin noin innostuessaan. Kaulanaru-aiheesta tulikin mieleen, että Kaktu julkaisi tällä viikolla blogissaan "Kuolaimista kaulanaruun" -nimisen tekstin, jonka suosittelen käydä lukemassa, jos kaulanaruilu yhtään kiinnostaa.

Lopuksi Henni kävi vielä ottamassa muutamia hyppyjä ja parivaljakolla sujui oikein hyvin, jarrut ja ratti pelasi niin kuin pitääkin. Ponikin on niin tyytyväisen näköinen näissä kuvissa, tyyppi selkeesti tykkäsi!

Kaikinpuolin oli kyllä mukava ja onnistunut treeni - kiva ottaa välillä vähän rennommin, ei kaiken täydy aina olla niin vakavaa.. ;D Varmasti teki ponillekin tämä vaihtelu vain hyvää, niin rennon letkeesti nimittäin ravailivat Hennin kanssa loppuraveja. Tästä on taas hyvä jatkaa uusia treenejä kohti!

Muutoin ollaan ponipojan kanssa taas monipuolisesti maastoiltu, sekä kouluiltu. Fasu myös hierottiin viime viikon alussa ja sieltä löytyikin aika paljon jumeja. Viime viikon perjantaina käytiin Elinan ja Sisun kanssa melkein 2h maastolenkki ja allekirjoittaneen takia hetkeksi eksyttiinkin, hups.. Tosin tilanne alkoi jo loppulenkistä enemmänkin naurattaa, onneksi oli ymmärtäväinen ja mukava naishenkilö meitä opastamassa kun metsästä pöllähdettiinkin äimänkäkenä hänen "takapihalleen". Oli siinä ihan kiitettävä ojakin välissä, mutta Fasu ehti sen jo hypätä ennen kuin ehdin edes pidemmälle ajattelemaan. Tulin tosiaan selästä alas katsastamaan millainen ylitys olisi kyseessä niin Fasu jo mennä hyppäsikin. Takaisinpäin tuskin olisi edes hypännyt kun sen verran pöpeliköstä tultiin. No, onni onnettomuudessa tässäkin tilanteessa - ainakaan meidän maastoiluista ei yllättäviä tilanteita puutu.