lauantai 25. helmikuuta 2017

Small deeds done are better than great deeds planned

Näistäkin kisoista kulunut jo pieni ikuisuus.. Joskohan ensi kuussa päästäisiin pitkästä aikaa kisaradoille!

Huhheijaa, noin viikon verran ehti venähtää tämä postaus kun yksinkertaisesti alkaa loppumaan vuorokaudesta taas tunnit kesken.. Onneksi huomenna on vihdoin ja viimein vapaa niin ei ollenkaan haittaa vaikka yön pikkutunneille menee. Tällä hetkellä teen tosiaan keikkaduunia kahden firman kautta eri kaupoissa ympäri Kouvolaa ja yllättävän hyvin on töitä riittänyt etenkin nyt lähiviikkoina. Nytkin takana on 11 työpäivän putki ja parhaimmillani olen tehnyt melkein 50h viikossa. Ehdottomasti parasta tässä työssä on se, että vapaapäiviä saa pitää aina kun haluaa (jos siis vaan malttaa..) eikä tarvitse erikseen anoa vapaita. Aion syksyyn asti jatkaa samoissa hommissa jos ja kun vaan töitä riittää - suunnitelmissa onkin niin paljon kaikkea kivaa kesälle kun vapaat saa kerrankin päättää itse.


^ Ponipojat päiväkävelyllä parisen viikkoa sitten.

Kuun alussa valittelin Fasun selän jumisuudesta ja F kranioitiinkin sitten heti muutamaan otteeseen ja nyt poni on ollutkin oikein hyväntuntuinen ratsastaa. Fasu on päässyt liikkumaan monipuolisesti, ollaan mm. kouluiltu, maastoiltu, käyty maastakäsin kävelyillä, hölkkäilty liinassa ja pitkästä aikaa myös kentällä hyppäilty.

Viime viikolla nappasin pitkästä aikaa jalustan mukaan tallille ja viritin kameran hetkeksi kentän laidalle kuvailemaan. Poni oli kokonaisuudessaan mukava ratsastaa; sopivan energinen ja herkkä avuille. Ei tehty mitään maata mullistavaa, ihan perusjumppailua kaarevilla urilla ja muutamia avoja ja väistöjä. Ollaan kyllä molemmat niin valmennuksen tarpeessa, täytyykin koittaa päästä koulutunnille kunhan tunnit pyörivät taas normaalisti. Meni yli tunti saada kasaan teille edes jonkinnäköinen kooste, kun edellinen läppärini (jolla siis videoneditointiohjelma on) on ihan jumissa enkä saanut kunnolla edes esikatseltua videoita kun pätki niin piruna. No, jotain klippejä sinne heittelin ja toivottavasti ovat edes tuon päivän parhaimmasta päästä.. :D




Poninviikare pääsi myös viime viikolla pitkästä aikaa enemmän hyppäilemään kun kentän pohja oli jees ja saatiin puomipirkkokin paikalle. Rakenneltiin toiselle pitkälle sivulle kolmen kavaletin innari ja toiselle pitkälle sivulle okseri. Mokoma innari pääsi yllättämään kun toinen väli olikin yhtäkkiä vähän turhan lyhyt - tyylikkäästi siitäkin tosin kiivettiin yli. Sen jälkeen menikin sitten molemmilta pasmat hetkeksi sekaisin, kunnes lopulta löydettiin taas hyvä rytmi tehtävälle. 
Hypyt sujuivat muuten oikein hyvin, yhtään pudotusta ei tullut ja kaikinpuolin hauskaa oli! Välillä tosiaan oli rytmi hiukan kadoksissa ja sen myötä myöskin paikat, selkeää rutiinin puutosta.. Toivottavasti pysyy nyt kelit ja pohjat hyvinä, että päästäisiin edes suht säännöllisesti jatkossa hyppäilemään. 


Henni oli tarkoittanut tämän yhden laukan väliksi, mutta tyylikkäästi mentiin ekalla kerralla innarina..










Niin ärsyttäviä ja rumia nuo karvattomat läntit (lapasuojakin ollut käytössä ahkerasti..), vinkkejä?



Tämä viikko on näyttänyt pähkinänkuoressa tältä; ma - koulu, ti - juoksutus/maastakäsin kävely, ke - koulu/pelto, to - maasto, pe - maasto/pelto. Vuokraajat liikuttelevat Fasun nyt lauantaina ja sunnuntaina ja itse olen myös sunnuntaina menossa mukaan tallille, jos vaan ei työtarjouksia satu tulemaan.



Ke-to välisenä yönä oli tullut ihanasti lisää lunta ja sen kunniaksi käytiinkin maastossa rallittelemassa! Voi sitä onnen määrää - jarrut oli vähän väliä kadoksissa ja Fasu kuulosti ihan possulta kun innoissaan röhki menemään.. :D Onneksi tuolla tiellä ei liikennettä ole niin ei ole ihan niin justiinsa onko pysäytysmatka 10m vai 100m. Hyvä vaan, että menohaluja löytyy, paljon huonompi homma olisi, jos ponia ei kiinnostaisi liikkua eteen.

Fasulla on muuten joku ihmeellinen nirsoilukausi käynnissä. Tallinomistaja laittoi jokunen aika takaperin viestiä, että oliko ponin iltaruoissa jotain uutta kun Fasu ei aluksi suostunut koskemaankaan niihin. Ja ihan pelkkää peacemakeria oli, jota poni on muutenkin vuosikaudet syönyt. Muutoinkin Fasu on nyt vähän "pitkin hampain" syönyt väkirehunsa, heinä kyllä maittaa sitten senkin edestä. Täytyy tarkkailla onko tämä vain joku väliaikainen vaihe vai täytyykö ottaa jokin toinen maittavampi rehu tuon rinnalle. Vai oiskohan kaikki lähtenyt siitä kun Elina antoi Fasun maistaa Ripen herkkuruokia ja poni tajusi, että tarjolla voisi olla jotain paljon parempaakin kuin hänen peacemakerinsä.. :D Haha.

Ei kai meille muuten sen kummempia kuulu - muutamia reissuja olen suunnitellut ensi kuulle ja yksi estevalmennus on jo varmistettu. Mahdollisesti myös vähän muutakin jännää tulossa, mutta niistä lisää sitten tuonnempana!

Kaisu oli käynyt ponin kanssa viime viikonloppuna pellolla. F1 ihan elementissään!

maanantai 13. helmikuuta 2017

mitä vuosi 2016 pitikään sisällään?

Ehkä hiukan myöhässä tämä postaus, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tuttuun tapaan siis pieni yhteenveto kuluneesta vuodesta kuvien ja pienen tekstipätkän kera. Samantapaiset postaukset olen toteuttanut myös vuosilta 2015, 2014 ja 2012. Tällä kertaa tiivistin kuvat kollaaseiksi, ettei postaus venähdä ihan kilometrien mittaiseksi.

Viime vuoden alun Fasu oli vielä kevyemmällä käytöllä kun paranneltiin toukokuisen onnettomuuden vammoja. 2015 toukokuusta 5kk eteenpäin poni oli tosiaan ollut pelkällä kävelylinjalla, lokakuun lopussa alettiin ravailemaan pikkuhiljaa ja vuoden vaihteen jälkeen laukkailemaan. Oltaisiin toki nopeamminkin saatu edetä, mutta näissä asioissa etenkin on parempi ottaa varman päälle. Mitään takapakkeja ei todellakaan kaivattu.. (ja onneksi niiltä vältyttiinkin!)



Tammikuu sisälsi paljon maastolenkkejä, ohjasajoa, pitkiä käyntilenkkejä ja hiljakseen nostettiin rasitustasoa. Paikoitellen poni oli kuin tikittävä aikapommi ylimääräisineen energioineen - herran mielestä oltiin höntsäilty jo ihan tarpeeksi. Tammikuun loppupuolella osallistuttiin 9kk'n tauon jälkeen kahdelle koulutunnille, joista jäi todella hyvä fiilis! Perus tekemisen meininki oli säilynyt pitkän saikunkin jälkeen ja ehdin jo kuvitella paljon isompaa takapakkia - ihan yllätyttiin positiivisesti valkun kanssa ponin ratsastettavuudesta. Kuun vikana päivänä muutettiin takaisin Kouvolaan, muutto sujui yllättävän mutkattomasti ja Fasukin kotiutui nopeasti uuteen paikkaansa.


Helmikuu hujahti tutustuessa uuteen paikkaan ja uusiin maastoihin. Pikkuhiljaa uskalsin nostaa rasitustasoa lisää ja ottaa mukaan hillittyjä laukkapätkiä. Välillä huonot pohjat rajoittivat liikutusta (etenkin kuun alusta) ja jouduttiin takaisin kävelylinjalle. "Laukkataukoakin" kertyi yhdessä vaiheessa jo kolme viikkoa. Loppukuusta hurjistuttiin ja mentiin melkein 10kk tauon jälkeen puomeja - voi sitä ilon määrää kun kannettiin puomit kentälle! Ponilla oli kyllä työskentelymotivaatio ihan kohdallaan, toinen lähti aina innolla lenkille, teki hyvällä asenteella töitä ja yritti parhaansa. Hehkutinkin blogissa kuinka ihanaa onkaan harrastaa tuollaisen motivoituneen nelijalkaisen ystävän kanssa. Ja on toki edelleenkin, mutta tuolloin motivaatio oikein pursusi pitkän saikkuilun jälkeen - eikä ihmekään.


Maaliskuun
alussa saatiin vihdoin otettua vuoden (ja talven) ensimmäiset hankilaukat. Kauaa ei viitsitty hangessa olla sen rasittavuuden takia, mutta sitäkin hauskempaa oli! Kuun aikana käytiin muutamia muitakin kertoja hangessa kahlailemassa, mutta loppukuusta alkoi lumet käydä jo vähiin. Fasu pääsi maaliskuussa pitkästä aikaa kranioon ja testiin pääsi samalla myös akupunktiolaastarit. Käsittelyn jälkeen poni olikin paljon parempi ratsastaa ja jumit aukesivat eli selkeästi hoidosta oli apua. Muutoin kuukausi meni monipuolisesti treenaillessa kun kelit ja pohjat kerrankin suosivat! Löysin muutamia kivoja uusia maastoreittejä lähistöllä seikkaillessani, missä nykyäänkin usein maastoilemme. Fasu sai myös maaliskuun puolvälissä vuokraajan, joka edelleenkin käy ponia n. kerran viikkoon liikuttelemassa.  


Huhtikuun alkupuolella otettiin ponipojan kanssa ensimmäiset hypyt lähes vuoteen 5-vuotispäivän kunniaksi. Vähän alkuun jännitin oliko kaatumisesta jäänyt jotain "kammoja" ponille, mutta sellaisista ei ollut kyllä tietoakaan kun Fasu kavaletin näki.. :D Etenkin loppukuusta alkoi olemaan jo tosi hyvät pohjat kaikkialla ja päästiinkin tekemään kunnon maastolenkkejä ja tutkimaan uusia reittejä. Loppukuusta ponilla alkoi (rahallisista ja ajallisista syistä) käymään myös toinen vuokraaja, joka edelleen vuokrailee Fasua n. kaksi kertaa viikkoon. Itsekin vaihdoin huhti-toukokuun vaihteessa työpaikkaa, jonka seurauksena työtunnit kasvoivat ja työmatkakin piteni. Vuorokauteen ei ole vieläkään saatu enempää tunteja, eikä lottovoittoakaan ole näkynyt, joten näillä siis mennään edelleen!


Toukokuussa päästiin taas pomppimaan, kaulanaruiltiin yli vuoden tauon jälkeen ja osallistuttiin pitkästä aikaa myös kouluvalmennukseenkin. Kouluvalmentaja oli meille entuudestaan tuttu Lappeenrannan ajoilta ja hän kehuikin ponin rauhoittuneen ja tasoittuneen paljon viime vuodesta. Henni pääsi loppukuusta ponin kyytiin tavallista enemmän kun allekirjoittanut joutui "pakkolomalle" jalassa olleen jänteen tulehduksen/rasitusvamman takia. Sen takia jäi seuraava kouluvalmennuskin välistä, eikä myöhemmin saatu enää ryhmiä kasaan ja meidän kouluvalmentautumiset töppäsi siihen. Toki tallilla pyörii tunnit, mutten ole vieläkään saanut aikaiseksi osallistua niihin. Oiskohan tässä petraamisen varaa..?



Kesäkuu piti sisällään monipuolisesti kouluilua, maastoilua kuin vähän hyppäilyjäkin. Itse olin kiireinen mm. töiden ja pääsykokeiden suhteen, eikä blogiinkaan ilmestynyt kuin yksi postaus tässä kuussa (petrattavan varaa tässäkin!). Vuokraajat kävivät pääosin viikonloppuisin liikuttelemassa poitsun kun olin yleensä joka viikonloppu töissä kiinni. Kesäkuussa meillä oli myös pieni "tarhakaverikokeilu", joka harmittavasti jäikin kokeiluksi kun Ripen ja Fasun yhteiselo ei lähtenytkään sujumaan ihan odotetusti. Mieluiten Fasun kaverin kanssa tarhaisin kun poni on aiemminkin ollut laumassa, mutta tallilla ei oikein sellaista mahdollisuutta ole, joten minkäs teet. Onneksi ponilla on paljon kavereita ympärillä ja kesällä viimeistään F pääsee taas kavereiden kanssa laiduntamaan.



Heinäkuussa mm. maastoiltiin ahkerasti, jumppailtiin kavaleteilla, osallistuttiin yhteen kouluvalmennukseen ja poni pääsi korkkaamaan vihdoin ja viimein laitumen! Valmennus oli kyllä kunnon "kaikki mehut irti ratsukosta" - Fasukin oli välillä ihan kysymysmerkkinä, että mitä oikein tapahtuukaan. Paljon erilaisempi kuin mitä ollaan totuttu, mutta hyvää vaihtelua. Ei ehkä ollut kuitenkaan ihan meidän tyyppinen. Heinäkuun keskivaiheilla vihdoin ja viimein pitkäaikainen toiveeni toteutui kuin sain kuulla, että suosikkirannallani saa uittaa hevosia (ei enää yleinen ranta ja lupa kysytty). Eipä kauaakaa mennyt kun lastattiin poni koppiin ja suunnattiin n. 15km päässä olevalle rannalle. Ehdottomasti yksi kesän parhaimmista (heppa)muistoista - pakko päästä tulevana kesänä uudestaan!



Elokuussa toteutin myös toisen pitkäaikaisen haaveeni, osallistuttiin Fasun kanssa mätsäreihin. Poni palkittiin I. palkinnolla ja saatiin menolippu BIS-kehään, josta ei kuitenkaan enempää menestystä tullut, tosin poni laukkasikin raviosuuden. Tuomarin loppukommentteina oli, että erittäin hyväkäytöksinen näyttävä poni, esitetty hyvässä kunnossa. Muutoin puuhasteltiin taas monipuolisesti; niin maastoilua, kouluilua, kaulanaruiluja kuin esteitäkin. Peppi pääsi taas läpiratsastamaan poitsun (heistä muutamia kuvia näissä kollaaseissa) ja poni oli parantunut mukavasti keväästä. Loppukuusta innostuttiin pomppimaan kaulanarulla esteitä - voi sitä riemun määrää.. Kuski pääsi maistelemaan hiekkaakin kun poni innostui vähän liikaa esteen jälkeen.. :D Mutta ainakin hauskaa oli!



Syyskuu sisälsi mm. peltorallitteluja, pitkiä maastolenkkejä, estekisoihin valmistautumista ja loppukuusta itse estekisat. Pelto niitettiin kuun alussa, jonka takia piti heittää samalla myös laitumelle hyvästit. Päästiin kuitenkin peltoa hyödyntämään baanailujen merkeissä - ei varmasti sekään kovin huono vaihtoehto Fasun mielestä. Tai ehkä se syöminen vie kuitenkin voiton.. ;D Erika kävi tulevaa koitosta ajatellen treenaamassa ponin kanssa pientä rataa kotikentällä ja loppukuusta starttasivat 50-60cm ja 70cm (AM5 arvostelulla) luokissa. Kisat voisi lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistää sanaan super. Melkein 1,5v kisatauko ja poni malttoi kaikesta huolimatta hyvin ja tekivät siistit, sekä puhtaat radat Erikan kanssa. Itse tietenkin olin töissä (mitäs sitä muutakaan kesällä..), enkä päässyt edes paikan päälle jännäämään. Kuun lopussa Fasu onnistui kehittämään myös ähkyn itselleen - onneksi tilanne huomattiin nopeasti ja leseveden, käveltysten ja kipulääkkeen avulla tilanne alkoi hiljalleen helpottamaan, eikä ell tarvittu. Kyllä saikin olla taas sydän syrjällään..


Lokakuun alkupuolella p
onilla oli normaali vuosihuolto - rokotus ja raspaus, hampaissa ei tosin hirveästi ollut sanottavaa kun ne oli viimeeksi toukokuussa huollettu. Muutoinkin meillä oli suhteellisen kevyt ja rento kuukausi, itselläni alkoi selkä kenkkuilemaan, enkä pystynyt hetkeen ollenkaan ratsastamaan. Fasun vatsaongelmat myös mietityttivät, syötin poitsulle syksyn aikana muutaman psyllium-kuurin ja normaali ruokintaan lisäsin ruokasoodan ja maitohappobakteerin. Heinä oli ehkä suurin syy ongelmiin, nimittäin heti kun vaihtui heinä vanhasta lohkosta uuteen niin mahan tilanne helpottui huomattavasti, eikä sen jälkeen ole ollutkaa enää ongelmia *koputtaa puuta*.



Marraskuussa
päästiin mahaongelmista eroon, mutta heti sen perään Fasu onnistui hankkimaan impparin toiseen takaseensa. Kolmena yönä tein Betadine-hauteen jalkaan ja lopulta jalka oli taas normaalien kirjoissa, onneksi päästiin näinkin helpolla!
 Saatiin kerrankin talvipopot jalkaan juuri ennen pakkasia, mutta kenttä ja maastot jäätyivät kivikoviksi niin eipähän voinut kuin haaveilla kunnon liikutuksista. Muutoinkin ihan pohjien mukaan mentiin, loppukuusta päästiin onneksi vähän paremmin liikkeelle kun saatiin lunta tänne Etelään. Fasulla oli kuun puolessa välissä myös klippaus - tuttu ja turvallinen F1 pääsi taas komeilemaan pyllyn päälle. Kuun loppupuolella lastattiin poni traikkuun ja suunnattiin lähimaneesille pomppimaan. Mitään kummoisempaa tehtävää ei menty, kunhan saatiin pitkästä aikaa taas hyppyjä alle (edellisen kerran poni oli kunnolla hypännyt Erikan kanssa kisoissa). Niin ja osallistuttiin myö myöskin tallin pikkujouluihin, jossa kaulanaruiltiin ja esiteltiin yleisölle Fasun temppuja.


Joulukuu piti sisällään paljon maastoilua huonojen pohjien takia, hiukan myös koulutreenejä, pitkän tauon jälkeen ohjasajoa ja kevyttä höntsäilyä. Ei mitään järin vakavaa tai raskasta - etenkin loppukuusta lumen puutteen takia poni joutui aika kevyelle liikunnalle. Joulukuvatkin otettiin Hennin kanssa jouluaattona vesisateessa, eipä ollut joo kovin jouluinen fiilis. Eikä vieläkään olla saatu tänne Kaakkoon juurikaan lunta, aika huono talvi ollut kyllä lumien osalta.


Ponin ehdoilla mennään eteenpäin ja toivotaan, että tästä vuodesta tulisi viime vuottakin parempi ja pysyisimme molemmat terveinä. Tavoitteena tälle vuodelle olisi esimerkiksi valmentautua/käydä tunneilla enemmän, mahdollisesti kilpailla vielä tämä kausi esteillä, ehkä debytoida vihdoin meidän koulu-urakin(?), ohjasajaa enemmän, käydä ainakin pari kertaa uimassa kesällä, tehdä enemmän puomityöskentelyä, 
osallistua kummihevostoimintaan ja käydä ilahduttamassa vanhuksia, ja miksei vaikkapa opettaa jokin uusi temppu ponille! 

Saa nähdä miten tavoitteet lähtee toteutumaan ja mitä uusi vuosi tuokaan tullessaan. Mitään en uskalla mennä varmana lupaamaan (ainakaan alkupään listasta) - mennään ihan fiiliksen mukaan, eikä oteta tätä harrastusta liian vakavasti. Meillä tulee parin kuukauden päästä ponin kanssa huimat 6 vuotta täyteen, toivottavasti vielä joskus toiset tai kolmannetkin 6 vuotta ♥ Vanhoja postauksia lukiessani muistinkin osuvan lausahduksen: "Parempi reikä rahassa kuin hevosen mentävä reikä sielussa." Ja siitä tulikin sitten mieleen Elinan kirjoittama postaus, jossa hän teki yhteenvedon koko vuoden hevoskuluista. Mie en edes varmaan uskaltaisi laskea kaikkia kuluja ja ehkä parempi niin.. :D

Tavoitteena olisi mm. bloggailla ahkerammin, käyttää postauksissa videokoosteita enemmän (ei niin kuvapainoitteisia postauksia), hankkia uusi ulkoasu blogille ja päivittää samalla välilehdet, tehdä youtube-kanavalle uusi Fasu-video (mahdollisesti muitakin), tehdä videopostauksia enemmän ja muutoin elävöittää blogia esim. erikoispostauksilla ja miksei vaikkapa järjestää blogin 6-vuotis taipaleen kunniaksi arvonta.

Kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan ja palaute on enemmän kuin tervetullutta! Olisi mahtavaa myös kuulla, mitä piditte tästä postauksesta! :)


maanantai 6. helmikuuta 2017

viikonlopun suunnitelmat uusiksi

Viime talvelta kuvituskuva alkuun. Missä meidän tämän vuoden hankilaukat!?

Ei mennyt tosiaan viikonlopun suunnitelmat ihan niin kuin piti, mutta pääasia, että saadaan ponipoika taas kuntoon! Vuokraajat olivat liikutelleet ponin tiistaina ja keskiviikkona, eikä silloin ollut vielä mitään ihmeempiä. Pääosin olivat menneet pellolla, mutta keskiviikkona Pinja oli käynyt myös kentällä Fasun kanssa taivuttelemassa.

Torstaina
suunnattiin Roosan kanssa töitteni jälkeen tallille. Tarkoituksena oli tehdä suhteellisen kevyt treeni ilman satulaa niin, että Roosakin pääsisi pitkästä aikaa ratsaille. Heti ensimmäisistä askeleista kuitenkin huomasin, ettei poni ole nyt täysin normaali ja pyysin hetken käveltyäni Roosaa taluttamaan Fasua kenttää ympäri. Olihan se aika jäykän näköinen, takapää ei tullut kunnolla mukaan ja ristiselän kohdalta painettaessa aristi. Hetken vielä venyteltiin selästä käsin eteen-alas ravissa, kun poni rennosti ja mielellään venytteli ja vähän selkä siitä vetreytyikin. Hätäensiavuksi arnikaa selkä täyteen ja tallinomistajalle viestiä, josko hän viitsisi vilkaista ponin illalla. Päädyttiinkin sitten heti seuraavana päivänä kranioimaan Fasu kun poni oli sen verran kireän oloinen takapäästä.


Parin viikon takainen kuva kun oltiin Elinan & Ripen seurana maastossa.

Perjantaina
tallinomistaja oli aamupäivästä kranioinnut ponin. Ihanaa, että apu löytyy näinkin läheltä ja saatiin nopeasti helpotusta jumeihin! Fasulla oli ollut takaosa jumissa ristiluun takaa häntään asti, sekä reidet tiukat (+ pallea). Lisäksi ponille oli laitettu akupunktioneuloja mahapisteeseen ja avattu rankaa, sekä takaosaa. Palleaan liittyen Eläinpalvelu Somero olikin hetki sitten julkaissut mielenkiintoisen jutun (ao. teksti heidän käsialaansa):

"Pallea on kehon tärkein hengityksessä avustava lihas. Se ikään kuin jakaa kehon poikittais suunnassa kahtia rinta- ja vatsaonteloksi. Kun säikähdämme tai jännitymme, vaikutukset tuntuvat aina myös palleassa. Sydämen syke kiihtyy ja hengitys muuttuu nopeaksi ja pinnalliseksi. Pallean läpi kulkee mm. aortta ja ruokatorvi. Jännittynyt pallea tuntuu puristavana tunteena rintakehässä ja kurkussa. Pallea myös varastoi herkästi jännitystä ja pidempään jatkuneena jännitys ja stressi leviää myös muualle kehoon aiheuttaen monenlaista kipua ja kiristystä.

Se, miksi halusin juuri tänään kirjoittaa palleasta, johtuu koirastani. Hilla on nyt noin 5kk ikäinen ja jo jonkin aikaa sillä on ollut ns mörkökausi, eli monet uudet asiat tuntuuu jännittävän sitä enemmän kuin aiemmin. Tänään talomme yli lensi lentokone aiheuttaen valtavan seiniä tärisyttävän pamahduksen. Hilla ei tuntunut toipuvan säikähdyksestä millään, se läähätti rauhattomana ja pälyili jatkuvasti kattoa kai odottaen sen kohta tippuvan niskaan. Silittelin koiraa ja päätin vähän avata sen palleaa, jossa tuntuikin heti jännitystä. Koira rentoutui samaa tahtia kun pallea päästi irti tunteistaan. Tein pari viikkoa sitten Hillalle kraniohoidon ja myös silloin hoidin palleaa. Joskus eläimet ja ihmiset kantavat jännitystä palleassaan jopa vuosia, se heijastuu väistämättä koko kehoon ja mieleen. Lähes poikkeuksetta herkästi stressaantuvilla ja pelokkailla eläimillä on tiukkuutta palleassaan. Hoidan näitä viikoittain. Ja kuten Hillan tapaus osoittaa, aina ei tarvita kovin suuria kun keho ajautuu pois tasapainostaan. Psoas on myös toinen pelkoa ja jännitystä erityisen herkästi varastoiva lihas. Se koukistaa lonkkaa ja pelästyessämme kyyristymme automaattisesti tämän lihaksen vaikutuksesta. Kiristyessään psoas vaikuttaa lantion asentoon ja ryhtiin epäsuotuisasti.

Kraniohoitoon voi tulla mielellään ilman suuria vaivojakin, aina löytyy jotakin hoidettavaa. Eläimet usein piilottelevat pientä kipua ja omistajille voi tulla yllätyksenä kun löytyykin kireyksiä. Silloin kun vaivat ovat jo syvällä ja kroonisia, hoitokertoja tarvitaan enemmän."


Perjantaina ja lauantaina Fasu sai viettää kranion jäljiltä vapaata. Sunnuntaina kiipesin takaisin kyytiin ja ohjelmassa oli kevyttä eteen-alas jumppaa kentällä ilman satulaa. Poni tuntui jo heti alkuun paljon paremmalta, askel eikä selkäkään tuntunut enää samalla tavalla jäykältä ja mukavan rennosti F hölkkäili kentällä. Toki edelleen oli pientä jäykkyyttä havaittavissa, mutta parempaan päin jo huomattavasti. Pitkien alkukäyntien jälkeen taivuteltiin isoilla kaarevilla urilla hetki käynnissä - vähän myös avoja ja loivia väistöjä, että saatiin jumppaa selälle. Muutoin venyteltiin ravissa eteen-alas kenttää ympäri ja välillä tehtiin siirtymisiä käynti-ravi-käynti. Reilu puolisen tuntia tuli liikutusta alku- ja loppukäynteineen, huomenna jatketaan samalla teemalla. Ja myöhemmin päivällä Fasulla onkin sitten uudestaan kranio. Riippuen ihan huomisesta työvuorostani (tosiaan saan aika usein tietää vuoroistani vasta samana päivänä..) yritän päästä paikalle kranion aikaan. Josko siitä saisi jonkinlaista materiaalikin blogiin asti.


^ Fasu sai Erikalta uudet hienot leopardiriimut, paljon kiitoksia vielä, kyllä nyt taas pojan kelpaa!


Viikonlopun suunnitelmat menivät tosiaan ihan uusiksi, kun Erikan ja Jeren piti tulla alunperin lauantaina mukaani heppailemaan ja sunnuntaiksi oli vuorostaan suunniteltu pulkkaratsastuspäivä. Täytynee järjestää uusiksi joku viikonloppu, kunhan saadaan vaan taas aikataulut yhteen. Tärkeintä kuitenkin, että poni tulee nyt ensin täysin kuntoon. Onneksi tosiaan tallinomistaja tekee kraniohoitoja niin onnistuu näinkin lyhyellä varoitusajalla saamaan ajan! Siitä tulikin mieleen, että minun pitäisi itselleni varata aika fyssarille tässä lähipäivinä, mutta jotenkin sitä ei vaan itselleen saa niin helposti mitään aikaiseksi. Sen verran vuorotellen niskat ja selkä kuitenkin kenkkuilleet vähän väliä, että pakko käydä niitä jossain näyttämässä kun hierontakaan ei loppujen lopuksi hirveästi auttanut.

Kysyin sitten Elinaa, josko hän lähtisi Ripen kanssa pulkkailemaan, ettei meidän suunnitelmat nyt ihan täysin peruunnu. Onneksi Elinalle passasi niin pääsi pikkusiskonikin vihdoin pulkan kyytiin. Ja hauskaa kyllä oli!






Muutama klippi vielä pulkkailuista: