torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua kaikille! (+ kuulumisia)


Kovin talvisia kuvia tuolla ulkona ei oikein saa kun lunta ei ole senttiäkään, mutta laitetaan tähän alkuun muutama viimevuotinen kuva josko niiden avulla päästäisiin paremmin vähän talvisempiin tunnelmiin.. :)


Viime vuoden joulumaastosta (24.12) muutama kuva, tänä vuonna jää tosin harmillisesti meiltä välistä.


Kengittäjä kävi viime viikolla kengittämässä Fasun ja saatiin samalla pohjalliset etusiin. Fasulla on sen verran ohut antura, jonka vuoksi F on arka kavionpohjistaan niin eläinlääkäri suositteli ehdottomasti pohjallisia vielä kenkien lisäksi. Toinen etunen onkin tasaisesti lämpöillyt vähän väliä, josta jo aiemmin eläinlääkärille soitinkin. Mitään muuta kuin tarkkailua ja kylmäystä ei määrätty kun poni liikkui ihan normaalisti ja mielellään, eikä arkonut, onnu tmv. Nyt viime viikolla katsottiin myös etuset läpi eikä ell keksinyt mitään muuta kuin ohuen anturan lämpöilyn syyksi. Lämpökameralla huomasi kyllä selkeän eron kavioiden välillä ja toinen kavio olikin lämpötilaltaan 13 ja toinen 26 - pieni ero! Mutta pohjallisista oli kyllä meille tosi iso apu ja vielä kun saataisiin pehmeä lumipeite niin avot.

Saatiin tosiaan aloittaa ravityöskentelyt maneesissa, n. 20min maksimissaan ravityöskentelyä + alku- ja loppuverryttelyt. Otan kuitenkin vielä vähän varman päälle ja tänään vasta ensimmäistä kertaa ravailtiin ihan kunnon ympyröitä maneesissa. Koulupenkkikin oli ponilla ensimmäistä kertaa sitten toukokuun ja kokonaisuudessaan meni kyllä yllättävän hyvin meidän ensimmäiset "kunnon" ravailut maneesissa. Fasukin pysyi jopa nahkoissaan ja oli kaikinpuolin tosi miellyttävä ja rento ratsastaa. Keskityttiin ihan vain rentouteen ja taipumiseen - vähän on poni kyllä jäykkä, mutta ihan ymmärrettävää kun vasta palaillaan 7kk tauon jälkeen takaisin treeniin. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa!

Iina kuvaili meistä muutamat ympyrät, paljon kiitoksia :)



Tallissa innostuttiin Iinan kanssa ottamaan vielä muutamia "joulukuvia" Fasusta, tosin kovin jouluisia niistä ei tullut ja meidän tonttukin vain irvisteli minkä kerkesi, mutta yritys sentään hyvä 10.

Tausta ihan hirveä, eikä mallissakaan pahemmin kehumista... Ei ehkä näin!

Tämä nyt ihan siedettävä, vaikka tupsu onkin silmässä.. :D Photarilla kun osaisi muokata talvisen taustan tilalle!


Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin oikein hyvää joulua kaikille! :)

torstai 17. joulukuuta 2015

Poni on histamiini, jonka kanssa ihmisellä on ikuinen joulu

Poni on joululahjojen ykkössuosikki. Poni. Siinä on kaikki. Kaikki hevosen uljaus ja rohkeus. Samettiset silmät ja kopisevat kaviot. Poni on hevonen, joka on pieni, mutta joka rakastaa sinua varmasti. Poni on mahdollisuus lähteä ponin kanssa kahden. Miehillä on maantie ja nopea auto.... Lapsille ja naisille on poni. Humppatipomppa, Humppa ja Pomppa, kaksi ratsastajaa.


Ponia voi kammata, ja sen tukkaa voi letittää, mutta ponin sisin ei ole siinä. Kun poni seisoo pitkään harjattavana, vain sen ulkokuori on paikalla. Ponin sielu on muualla. Laitumilla, aroilla, Islannissa, pilvien takana tai tähdissä. Poni odottaa, että joku nousee sen selkään, ja sitten mennään. Poni on aika tyhmä sana, liian lyhyt, vähän niin kuin kani. Oikeastaan poni on Sirkka Turkan ratsu: sinun kavioihisi minä annan henkeni. Jokainen poni on Pegasos, joka vie toiseen maailmaan.

Poni ei tarvitse ihmiseltä mitään. Poni voisi koska tahansa muuttaa metsään asumaan, tehdä sammalista pesän, kerätä mustikoita ja syödä korsia. Poni kasvattaisi pitkän turkin ja pärjäisi. Kaikki ponit eivät pärjäisi. Silkkikylkinen kilpaponi laihtuisi ja sen karva menettäisi kiiltonsa ja se makaisi maassa, kunnes viime hetkellä sen löytäisi joku pieni tyttö tai suoratukkainen poika tai marjastava mummo, joka hoitaisi ponin kuntoon.

Joululahjaksi on viisainta toivoa ponia. Poni voi olla paketissa kuusen alla niin kuin Polle, tai se voisi olla ulkona, jonne isä tai aviomies olisi rakentanut sille karsinan. Se pelastaisi aaton.


Talvinen poni olisi poni superlatiivissa, se olisi pörröinen ja söisi piparkakkuja. Kaikki kokoontuisivat kuuntelemaan, kun poni kertoisi asioita kotimaastaan. Niissä mainittaisiin lapsuuden hevoskirjojen Irlanti ja Dartmoor ja Exmoor, ja metsästystorvi soisi ja hienot hunterit laukkaisivat ylväästi risuesteeltä leveälle ojalle. Mutta poni tarjoaisi ketulle majapaikan pilttuustaan, ja maailmassa olisi vähän lämpimämpi.

Yksi poni voisi syödä turvallisen maltaita ja muistella mustalaisvankkureiden kilahtelua, toinen painaisi kavionsa korvallesi, ja siitä kuuluisi norjalaisen vuonon rentouttava kohina. Joku poni olisikin suomalainen, avainlippu heiluisi riimussa ja poni hirnahtelisi jotain sota-aiheista, ei kuitenkaan liian sota-aiheista, ehkä kotirintamamuiston, jossa naiset ajoivat kylän pienimmällä hevosella ja olivat silti ensimmäisinä kotona. Kaikkein pienimmät ponit tyytyisivät koputtamaan kaviota joulumusiikin tahdissa ja helisyttämään kaulassaan olevaa kulkusta. Kun yksi poneista alkaisi puhua kaivoksista, sitä halattaisiin, ja sille annettaisiin kourallinen pähkinä-rusina-sekoitusta.





Jos joku haluaa lahjaksi ison hevosen, hän ei tiedä mistä puhuu. Hevonen tarvitsee valmentajan ja eläinlääkärin ja kilpailusuunnitelman. Hevosenomistaja suorittaa pikku E:n, ottaa autolainan ja ostaa puolentoistahevosen trailerin ja lähtee Ypäjälle tai Boeen tai Tahkolle, jossa hän saa kuulla istuntavirheistään ja hitaista reaktioistaan. Poninomistaja lähtee poninsa kanssa sinne, minne ponin pienet ja lujat kaviot hänet vievät. Ystävyyteen. Onneen. Poni on histamiini, jonka kanssa ihmisellä on ikuinen joulu ♥ (teksti: Miia Lahtinen)



Eilen meillä kävi tosiaan eläinlääkäri tallilla kontrollikäynnillä ja 9vk odotuksen jälkeen saatiin taas vähän väliaikatietoja. Alkuun käytiin pyörähtämässä maneesissa, jossa ell katsoi aluksi Fasun ravin edestä- ja takaapäin ja lopuksi pyöräytin ponin vielä ravissa liinassa. Toinen oli niin tyytyväisen näköinen päästessään pitkästä aikaa vähän ravailemaan liinassa ja F hakeutuikin heti eteen-alas kiltisti venyttelemään. Ei ainakaan ontumisesta ollut tietoakaan, eikä enää näyttänyt poni olevan pahemmin jumissakaan - hyvä hyvä! Pienen pukkilaukkapyrähdyksenkin Fasu meille esitteli, ponit...

Tallissa ultrattiin aluksi vej hankoside, joka näytti paljon paremmalta kuin viime kerralla. Edelleen näkyy vielä pientä "hajanaisuutta", mutta verrattuna terveeseen oej ei niissä enää paljoakaan eroa ole. Tsekattiin vielä varmuuden vuoksi vielä se vanhempi (jo kuukausia sitten parantunut) ulkohaaran vamma, josta ei löytynyt mitään poikkeavaa. Nyt saadaan alkaa ravailemaan aika "vapaasti", pystytään aloittamaan ravityöskentelytkin maneesissa ja mikäli jalka pysyy oireettomana niin n. 3vk kuluttua voidaan alkaa
varovaisesti laukkailemaan. Ennuste edelleen hyvä ja jos paraneminen jatkuu samalla tahdilla ilman takapakkeja niin ei ole estettä etteikö poni palautuisi takaisin normaalikäyttöön.

Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin - hiljaa hyvä tulee!

Fasu -07 vuoden alussa, vähän on poni tuosta vaalentunut (ja ehkä muutenkin muuttunut :D)

maanantai 14. joulukuuta 2015

If I let the rhythm get to me, it will take all of me

Höh, eipä näy lunta täällä vieläkään, vaikka suurinpiirtein joulukuun puolessa välissä jo ollaan. Päivän pituus on tällä hetkellä alle 6h (masentavaako?) - onneksi viikon päästä päivät lähtenevät vähitellen taas pitenemään. Kirjoitusinspiraatiokin on ollut enemmän ja vähemmän kadoksissa, mutta annettakoon se anteeksi. Väkisin kun ei kannata alkaa tekstiä kirjoittamaan ja eiköhän aika monella meistä ole välillä ollut hetkellistä motivaation puutetta.

Lauantaina juhlittiin heppatyttöjen pikkujouluja ja olikin mukavaa piristystä ankeaan viikkoon :)

Fasulle kuuluu hyvää, poni on ollut normaali (ahne) oma itsensä ja energiaakin on piisannut! Viikon "maastoilutauko" kostautui ylienergisellä ponilla, joka ei meinannut pysyä mitenkään nahkoissaan. Sitä edellinen maastokerta viikkoa aiemmin oli vieläpä niin onnistunut ja rauhallinen, mutta pieni tauko näköjään pisti ponin nupin ihan sekaisin. Jouduin tulemaan kesken lenkin selästä alas ja taluttamaan noin kilometrin kun en keksinyt enää muutakaan miten saisin Fasun rauhoittumaan. Toinen häntä tötteröllä esitteli piffipaffeja, ei suostunut kävelemään askeltakaan ja vähän väliä joku oli Fasun mielestä syömässä poniraukan hengiltä. Oli kyllä niin mielenkiintoista yrittää taluttaakin tuota - kauheimmat kohtaukset saatiin varmaan autoa sienellä pesevästä miehestä. Ota nyt taas selvää näiden järjenjuoksusta..? Lopulta kuitenkin kaikki hyvin ja rauha maassa, talutus vähän rauhoitti ponia ja loppulenkki selvittiin ihan kunnialla. Ja tämäkin ihme episodi on jäännyt tähän yhteen kertaan, enkä edes muista moista vastaavaa aiemmin - ainakaan noin "pahana".

Pienen ponin elämä on usein yllättävän haasteellista..

Vanha video, joka löytyi youtuben kätköistä - hupsu poni.. Fasun mielestä tuo "kivijuttu" oli ihan hurjan jännittävä kun se tuolla tavalla pilkoitti lumen seasta. Ties vaikka söisi tuollaisen pienen ponin!



Sain varattua meille kontrolliajan ja nyt ensi keskiviikkona ell tulee ultraamaan jalan, enää pari yötä siis. Silloin onkin jo 9vk kulunut edellisestä kontrollista, joten toivotaan että jalka olisi tässä ajassa mennyt paljon parempaan päin! Vähän jännittää jo minkähänlaisia uutisia sieltä tulee, mutta toivotaan tietenkin parasta.


Tuli investoitua marraskuun alussa W-Healing Rug hoitoloimeen, joka oli silloin tarjouksessa eikä jäänyt maksamaan kuin n. 100e posteineen. Oikein tyytyväinen olen ollut ostokseen, Fasukin on ilmeisesti pitänyt siitä kun niin notkeaa pukkirallia esitteli seuraavana aamuna Emmille kun loimi oli ollut ekaa kertaa yön yli päällä.. Toisessa kuvassa kärsämobiili ihan elementissään harittavine silmineen.

Lauantaina suunnattiin Roosan ja Hennan kanssa Tampereelle kohti Blogiexpoa. Yöunet jäivät aika lyhyiksi kellon soidessa kuudelta ja pimeässä oli varsin inhottavaa ajella melkein 3h, mutta kannatti lähteä! Harmittavasti ei keretty loppuun asti olemaan kun 12 jälkeen täytyi lähteä jo takaisinpäin ajelemaan että pysyttiin loppupäivän aikataulussa. Kaikinpuolin tapahtuma oli mielestäni onnistunut, lämminhenkinen ja täytti kyllä täysin odotukseni. Esitykset olivat mielenkiintoisia, etenkin paneelikeskustelusta pidin ja jäikin kyllä harmittamaan kun en ehtinyt kaikkia ohjelmia näkemään. Hienoa työtä oli tehty tapahtuman eteen ja mielestäni on ihanaa, että tälläisiä jaksetaan järjestää! :) Täältä löytyy Blogiexpo -aiheisia blogipostauksia, jos kiinnostaa lueskella enemmän.




Tästä kuvasta kiitokset Suvililja.net!

Lauantai huipentui sitten omalta osaltani "heppatyttöjen pikkujouluihin" ja olikin kerrassaan oikein hauskaa! Ohjelmassa meillä oli mm. aliasta hevossanastolla (toki muutamia jekkusanojakin löytyi seasta), sekä bingoa, jossa allekirjoittanut palkittiin yhdellä bingolla (ja valotikuilla!) Alias ei puolestaan sujunut ihan niin mallikkaasti miun osalta, menestystä ei siltä saralta siis tullut, mutta sitäkin hauskempaa oli. 12 jälkeen suunnattiin Lappeenrannan yöelämään ja neljän aikoihin olin takaisin himassa. Pitkä, mutta kaikinpuolin onnistunut päivä takana ja kyllä tuli uni nopeaan!

Ruokapuolikin oli kohdallaan, tässä osa illan herkuista - namnam. 


Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, keskiviikon jälkeen tulen sitten päivittelemään mitä kontrollikäynnillä sanottiinkaan :)