keskiviikko 26. elokuuta 2015

kolmen kuukauden odotuksen jälkeen - kontrollikäynnillä klinikalla

Kolme kuukautta oli tosiaan vierähtänyt toukokuun klinikkakäynnistä, joten suunnattiin viime maanantaina Fasun kanssa pitkään odotetulle kontrollikäynnille. Alunperin suunnittelin Mikkelin klinikalle reissua, mutta sen ollessa kesälomalla suunnattiinkin sitten Kouvolan hevosklinikalle. Toukokuussahan myö käytiin Porvoossa, mutta en nähnyt mitään järkeä ajella enää sinne asti kun selkää ei tarvinnut kuvata ja kyseessä oli muutenkin aika simppeli kontrollikäynti.


Päästiinkin heti sisälle klinikalle ja aloitettiin heti vej röntgenkuvauksella, jonka jälkeen jalasta ajeltiin karvat ja ultrattiin se. Puikkoluussa ei ollut enää murtumaa näkyvissä, eikä siinä ollut mitään mistä pitäisi olla huolissaan. Uä-tutkimuksessa ulkohaarassa ei ollut vauriota enää, mutta hankositeen runko-osan yläpäässä oli vielä lievää harventumaa ja arpikudosmuodostusta. Jotenka myö jatketaan vielä n. puolentoista kk ajan kävelylinjalla, jonka jälkeen voidaan pikkuhiljaa alkaa palauttelemaan normaali valmennukseen, mikäli jalka ei siis oireile. Eli rasitusta lisätään sitten parin viikon sykleissä niin, että poni olisi normaalikäytössä reilun kolmen kuukauden kuluttua.

Rtg-kuvauksen ja ultran jälkeen ponin hampaat vielä raspattiin, joka sujui myös todella mallikkaasti! Vähän mietitytti miten Fasu mahtaisi käyttäytyä tällä kertaa kun viime raspaus ei ollut mitenkään kovin miellyttävä kokemus (mm. ell ei osannut laittaa suunavaajaa oikein ja alkoi hermoilemaan muutenkin, joka lopulta jännitytti myös ponin). Mutta yhtä kiltisti se seisoi kuin aina ennenkin - kovasti tuli taas positiivista palautetta Fasun käytöksestä, eikä rauhoitustakaan tarvittu missään vaiheessa. Ei paljon röntgenlaitteet tai raspaukset hetkauttaneet, mutta ihan eri asia onkin se tallilla majaileva vaaleanpunainen kastelukannu - se on nimittäin hurja juttu se.



Kuljetukset ja koppiin menokin sujuivat täysin ongelmitta, jossa ollaankin tsempattu nyt ihan hirveästi verrattuna vaikka toissakevääseen. Kun vaan nuo ponit(kin) tajuaisivat, että elämä on oikeasti paljon helpompaa kun kärpäsestä ei tee härkästä. Me jatketaan siis vielä hetken aikaa kävelylinjalla (jota Fasu on tosin parina päivänä nyt hieman kyseenalaistanut..) eli maasta- sekä selästäkäsin lenkkejä ja satunnaisesti myös ohjasajoa. Lisäksi pitää kysellä laseria uudestaan lainaan niin saadaan taas parisen viikkoa annettua jalalle laserterapiaa, josko se toivottavasti siitä lähtisi parantumaan.. Mitä vahvemmaksi ja ns. tiheämmäksi sen saa niin sitä paremmin se kestää sitten tulevaisuudessa.

Tänään ponilla kävikin taas hieroja - kokonaisuudessaan Fasu oli taas enemmän ja vähemmän jumissa, etenkin vas. lanneselkä oli kipeä ja lautaslihakset, sekä takareidet kireät. Kuljetuksellakin varmasti osuutta asiaan - sen verran jännittävää se kuitenkin vielä on! Seuraava hieronta jälleen 3-4vk päästä ja hierojan suosituksena poitsu alkaa nyt syömään magnesiumia, sekä BE-vitamiinia. Lisäksi tilasin MSM'ää ja ruusunmarjaa, jotka pääsevät myös kokeiluun.



^ Pitäähän sitä kunnon matkaeväät olla mukana, että jaksaa kävellä! Nyt on muutaman kerran pitänyt laittaa rasvaa nenään kun on sen verran lämpöisiä päiviä ollut ettei nenä vaan kärähdä.

Palataan lopuksi vielä viime sunnuntaihin, kun Iina sai houkuteltua minut mukaan esterataharjoituksiin hänen hevosellaan Mokkiksella. Viimeeksi olinkin Mokkiksella mennyt
reilu parisen kuukautta sitten (tai ylipäätänsä kunnolla ratsastanut viimeeksi silloin, jos Fasun kanssa käyntihumputteluja ei lasketa) Heh, vähän tuntuu kyllä vieläkin kropassa, että pitkästä aikaa taas tehnyt jotain - sen verran on lihakset edelleen juntturassa. Yllättävän hyvin radat menivät kuitenkin, Mokkikseltakin löytyi mukavasti virtaa ja intoa vaikka oli todella lämmin päivä. Toinen olikin lopuksi ihan hiestä läpimärkänä ja maahan jäi vaan iso märkä hikilammikko, jos hetki seistiin paikoillamme.. :D





Pahoittelut laadusta!

Hypättiin tosiaan ensin n. 70cm perusrata, jonka jälkeen esteitä nostettiin n. 80cm'iin ja hypättiin sillä korkeudella uusinta. Perusradalta tuli toiseksi viimeiseltä esteeltä puomi alas kun ajauduttiin liian lähelle, mutta koska oli vain rataharjoitukset kyseessä niin päästiin kuitenkin hyppäämään uusinta. Mokkis oli kaikinpuolin tosi kiva - hieno M!

Saatte pitkästä aikaa vähän ratsastusvideotakin tänne (videolla perusrata):



Työn alla yksi erikoispostaus, jonka aiheen keksin yllätäen viime viikolla - toteutuksessa vierähtää vielä hetki, mutta tavoitteena olisi saada se ensi viikon alusta julki! Palaillaan siis viimeistään silloin :)


It doesn't matter how good you are - it matters if you have the passion

tiistai 11. elokuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu itseasiassa oikein hyvää - pikkuhiljaa ovat kesäkelitkin saapuneet ja ollaan päästy nauttimaan aurinkoisista, lämpimistä päivistä. Viikkoihimme on kuulunut tuttuun tapaan kävelyä, hiukan ohjasajoa, vähän kävelyä lisää ja pikkuhiljaa olen selästä käsin tehnyt kävelylenkkejä Fasun kanssa, kun hieroja ei nähnyt sille mitään estettä. Fasu on nyt muutaman kerran hierottu läpi ja nyt viimeisellä kerralla vajaa pari viikkoa sitten poni oli yleisesti jo edelliskertaa paljon parempi. Oikealta puolelta selkä on enemmän jumissa, vasemmalta puolelta puolestaan taas kaula, lavat ym. jumissa kun varoo enemmän oikeaa puolta, joka sitten jumittaa vasemman. Takapäätäkin sai tällä kertaa paremmin hierottua syvemmältä ja seuraava hieronta on mahdollisimman pian klinikan jälkeen eli luultavemmin reilun parin viikon päästä! 24.8. onkin meillä kontrolliaika - hirveän nopeasti on mennytkin kolme kuukautta.


Tänään käytiin pitkästä aikaa uittopaikalla Iinan ja Mokkiksen seurana polskimassa niin, että miekin pääsin kyydissä olemaan. Fasu meni ihan suoraan veteen ja aloitti heti hirveän innokkaana polskimaan - toinen oli ihan fiiliksissä! Kahlailtiin rannassa ja muutaman kerran uitiin lyhyitä parin metrin pätkiä kun ranta syveni aika nopeasti. Poitsu käyttäytyi kaikinpuolin tosi hyvin ja oli ihan elementissään päästessään veteen. Matkatkin sujuivat hyvin, vaikka vähän epäilin kuinka paljon kierroksia F ottaisi kaverista kun pitkästä aikaa pääsee kaverin kanssa maastoon.

Fasun pieni laidunyksiö.




Pahoittelut laadusta - oli ihan pakko laittaa tämä kun F näyttää niin hölmölle.. :D

Poitsu innostui lopuksi myös nenällään kovasti leikkimään.

Eka vähän sukelletaan..

..ja sitten läiskis!


Yllättävän hyvin poni on ottanut sairaslomailun (ainakin tähän asti *koputtaa puuta*), klinikalla toukokuun lopussa tuomion kuultuani aloin heti epäillä, että mitenhän tämä meidän 3kk'n kävelylinja ilman riehumisia tulee onnistumaan. Fasukun on yleensä jo yhden vapaapäivän tai parin kevyen jäljiltä ihan ADHD niin miten ihmeessä sitten kolme kuukautta?! Onhan toki ollut tässäkin päiviä, että poni voisi kiivetä vaikka takaperin puuhun, mutta suuremmilta riekkumisilta ollaan vältytty. Oiskohan vaan kerran (vai kaksi?) jonkun joutunut hakemaan F sisälle kun se on ottanut liikaa kiekkoja tarhassa. Mikä on todella hyvin siihen nähden millaisia kauhukuvia ehdin jo sairaslomasta kuvitella.. :D Toivotaan että nämä vikatkin viikot sujuvat rauhallisissa merkeissä ja palattaisiin kontrollikäynniltä hyvien uutisien kera. Liikaa en uskalla vielä innostua, vaikka jalka on kokoajan vaikuttanut hyvältä, mutta toivotaan parasta.

Muutama julkaisematon ohjasajokuva viime kuulta.




Ohjasajettu ollaan n. kerran viikkoon ja ollaan tehty ihan perusjuttuja kuten ympyröitä, kolmikaarisia, käynti-seis -siirtymisiä jne. Fasu on kyllä hirmukiva ohjasajaa (kuten ratsastaakin - heh!); mukavan herkkä, miellyttämisenhaluinen ja liikkuu omalla moottorillaan eteen. Selästä käsin ollaan tehty vähän taivutteluja (mm. vuorotellen liioitellusti sisään- ja ulostaivutteluja, tehty kaarevia uria kahdeksikoista kolmikaarisiin ja välillä ihan vain vaadittu suoruutta. Kun joka päivä on kuitenkin jotain puuhasteltu on Fasun peruskunto pysynyt ihan hyvänä, vaikkakin lihaksia ymmärrettävästi tippunut ihan kiitettävästi. Mutta nehän ehtii haalimaan sitten myöhemmin takaisin, tärkeintä että poni tulee kuntoon!



^ Kaatumisesta jäi meille muistoksi uusi vaaleanpunainen pilkku nenään, joka näkyy aika hyvin tuossa alarivin vas. puoleisessa kuvassa. On kyllä pienentynyt paljon siitä mitä oli!

Ennen reissuun lähtöäni kävin viime kuussa moikkaamassa entistä ylläpitohevostani Fillyä, joka valitettavasti jouduttiin harmillisesti lopettamaan vähän aikaa sitten. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa moikkaamaan Ifiä ja tottakai piti ottaa kunnon herkutkin mukaan! Nyt herra saa tosin juosta ikivihreillä niityillä, rest in peace ♥

Don't cry because it's over, smile because it happened ♥