ponipojalla taitaa olla kevättä rinnassa!

Viime tiistaina päästiin Fasun kanssa taas nauttimaan hankitreeneistä kun kelit olivat plussan puolella ja Hennikin oli kameran kanssa menossa mukana. Vähän ehkä alakanttiin meni meidän veikkaus siitä, että mainiosti ihan kolmipaloilla pärjättäisiin - kuski sai nimittäin paikoittelen aika kylmää kyytiä.. :D Mutta poninviikareella oli ainakin hirveän hauskaa, hyvä että toinen malttoi nahkoissaan pysyä! Päivän teemana olikin selkeästi "ei oo riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa..." Toivottavasti keretään vielä muutamat hankitreenit tekemään ennen kuin pelto menee takaisin käyttökieltoon (= yksittäisiä syviä uria ei saa tehdä, jottei lumi pakkaannu heinään asti ja pellolla on jo aika paljon menty). 

Varmaan ensimmäinen laukanvaihto sitten 10kk! Nekin olivat ponipojasta hirrveän hauskoja..

Ai niin siis mitkä jarrut?

Kuski sai tosiaan välillä aika kylmää kyytiä, ts. kaasu hirtti kiinni ja jarrut meni samalla jotenkin jännästi epäkuntoon.. :D Ajattelin antaa ponille pitkästä aikaa (varmaan ensimmäistä kertaa saikun jälkeen) vähän löysää edestä - ja no, jälkiviisaus paras viisaus, mutta ehkei olisi ihan kannattanut. Fasu ampasikin samalla sekunnilla kuin tykinkuula ja se olikin menoa sitten! Pelto mentiin aika vikkelästi päästä päähän ja ihan viime metreillä sain jarruihin jonkunlaista toimivuutta. Poni tosin ei voinut jarruttaa kuin kauheilla pupuloikilla, jonka seurauksena kuski menettikin sitten tasapainonsa ja mätkähti tyylikkäästi maihin. Onneksi oli pehmeä hanki, eli ei kun äkkiä takaisin kyytiin ja uutta yritystä kehiin. Muutaman "rauhallisemman" (yritys ainakin 10+) laukkaympyrän jälkeen ravailtiin hetki ja siirryttiin sitten kentälle loppuhölkkäilemään, jossa Hennikin meni hetken Fasulla.

Harmittavasti kelit menivät nyt takaisin pakkasen puolelle, eli hankitreeneistä ei voi kuin haaveilla, mutta ehkäpä loppuviikkoa kohden lämpenisi niin päästäisiin taas vähän peltoilemaan!

Tästä se kiihdytys tosiaan alkoi.. :D

Ja lopputulos olikin sitten tosiaan tämä..

Keskiviikkona lähdettiin Fasun kanssa tutkimaan tarkemmin maastoja kun saatiin hyvät reittiohjeet Tiialta ja ilmakin oli mitä parhain! Löydettiin kuin löydettiinkin "heppatielle", josta ei oikeastaan liikennettä löydy (muita hevosia lukuunottamatta) ja pohjakin oli mitä parhain kun jo muutamana päivänä oli ollut plussaa. Päästiin ottamaan pidempiä ravipätkiä, muutamat lyhyet laukkapätkätkin, mutta pääosin kuitenkin käppäiltiin ja nautittiin vain ihanasta auringonpaisteesta ja kiireettömyydestä. Tuntuu, että joka päivä on ollut kauheat minuuttiaikataulut ja pitkästä aikaa kun pääsi tallille ilman kiirettä mihinkään suuntaan niin ai että!

Torstaina pidettiin taivuttelu/venyttelypäivä ja hölkkäiltiin kentällä reilu puoli tuntia kevyesti. Pääosin mentiin vähän pidemmällä ohjalla, että Fasu sai venytellä eteen-alas ja jumppailtiin myös mm. muutamilla avoilla ja väistöillä. Poni oli kokonaisuudessaan tosi mukavan ja rennontuntuinen. Perjantaina ja lauantaina Kaisu kävi liikuttamassa Fasun - perjantaina hän oli käynyt maastossa käppäilemässä ja lauantaina oli osallistunut ponin kanssa koulutunnille. Tunti oli sujunut kuskin mukaan oikein hyvin ja poni oli kiltisti mennyt muiden seassa. Harmittavasti kenttä oli mennyt pakkasten johdosta taas aika huonoon kuntoon, jonka takia täytyi pysytellä pitkälti käyntilinjalla.

Sunnuntaina Fasu sai viettää vapaapäivää, kävin tosin töiden jälkeen pusuttelemassa ponia ja tekemässä ruoat valmiiksi. Tänään, maanantaina Tiia lähti Epun kanssa meille maastoseuraksi ja käytiinkin vajaan kahden tunnin lenkki heittämässä. Pääosin vain käveltiin, kun Epulla ei kovin hyvää kuntoa ole, eikä pohjatkaan enää olleet parhaimmaista päästä. Yllättävän nätisti ponikaksikko kuitenkin käyttäytyi, vaikka vähän epäilin Fasun maastovarmuutta vapaapäivän jälkeen, mutta poninviikare yllättikin mamman olemalla oikein asiallisesti, vaikka Eppu välillä säpsyili.