Erikoispostaus: Muiden mietteitä Fasusta.

Sain reilu parisen viikkoa sitten idean erikoispostauksesta, johon muut Fasun kanssa tekemisissä olevat/olleet kirjoittelisivat mietteitään ponista. Mukava saada pientä vaihtelua blogiin kun viime erikoispostauksesta onkin aikaa - ja onhan se mielenkiintoista itsekin lukea, mitä muut tuosta poninviikareesta kirjoittavatkaan.

Eli pidemmittä puheitta päästäänkin suoraan asiaan!

Krista:

"Tutustuin Fasuun (jota silloin kutsuttiin Ferrariksi tai Poniksi) mennessäni syksyllä 2007 töihin tallille, joka sen ennen omisti. Silloin Poni oli nelivuotias nuori, jonka käytöksestä paistoi arabipuolikas vahvasti läpi. Eikä siinä mitään, itse pidän arabeista :) Poni osasi silloin ratsastuksessa perusasiat, mutta oli ollut melko vähällä ja epäsäännöllisellä käytöllä.

Itse työskentelin sen kanssa alkuun lähinnä satunnaisesti juoksuttaen ja maastoillen, mutta varsinaiseksi projektiratsuksi otin sen kesällä 2008, kun tehtiin sen kanssa kunnonkohotusta ennen kuin se lähti kuukauden ajaksi ratsutettavaksi Salla Varentille. Mitä säännöllisemmässä työrutiinissa Ferrari oli, sitä varmempi ja mukavampi ratsu se oli - ja kääntöpuolena, ollessaan pätkittäin todella harvakseltaan liikutuksessa, se saattoi pahimmillaan olla aika arvaamaton ja säikky. Käsittelypuolella työstettiin ja selätettiin monenlaisia ongelmia, esim. kengityksen, pesupaikan ja suihkepullojen suhteen.

Olin Ponin kanssa tekemisissä oikeastaan vuoden 2009 loppuun, mutta sen jälkeenkin vielä enemmän tai vähemmän perillä sen kuulumisista tallin lopettamiseen asti. Poni painui mieleen todella erikoisena persoonana, josta paistoi aina potentiaali joksikin muuksi kuin siihen tarhankoristeen virkaan, mitä se pääsääntöisesti joutui entisessä kodissaan täyttämään. Siksi onkin ollut valtava ilo seurata Jennan työskentelyä Fasun kanssa, kun se on saanut niin huippuhyvän kodin."

Muutamia Kristan ottamia kuvia, tämä v. 2007

2007

2008

2009

Henni:

"Pääsin tutustumaan Fasuun jo joskus vuonna 2011. Alkuun seurailin lähinnä sivusta Jennan ja Fasun touhuja, mutta pääsin muutaman kerran pojulla myös itsekin ratsastamaan. Kovin paljoa ei muistikuvia niiltä ajoilta ole, itse olin aika osaamaton ratsastaja, mutta silti heti alusta asti Fasu oli sellainen että sen kanssa uskalsi kokeilla mitä vain. 2011 ja 2012 käynnit yhteensä laskettuna mahtuu varmasti kahden käden sormiin, mutta 2013 alkuvuodesta Jennan sairastuessa päädyin hänen pyynnöstään käymään pojua hoitamassa ja liikuttamassa.

Fasu on aina ollut kova jännittämään uusia ihmisiä ja meillä meni todella pitkään ennen kuin yhteistyö alkoi millään tapaa sujua. Pikkuhiljaa kuitenkin tutustuttiin, vaikka koskaan ei kunnolla treenattu niin hauskaa meillä oli. Liikuttelin pojua lähes viikoittain, käytiin pari kertaa valmennuksessa, mutta lähinnä Fasu on se jonka kanssa voi lähteä maastoon tuulettamaan päätä tai kentällä treenailla ihan omaksi iloksi. Ikinä ennen ei ole tullut vastaan hevosta, johon pystyi luottamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Pääsin eroon estepelostani, rikkomaan ennätyksiä, ratsastin paljon kaulanarulla ja ikinä ei tarvinnut pelätä. Ei meistä koskaan mitään vakavasti otettavaa ratsukkoa saanut, mutta ei se ollut tarkoituskaan.

Olen oppinut tämän hevosen kanssa ehkä eniten, Fasu on omalla tavallaan todella haastava ratsastaa, mutta sen kanssa tekeminen palkitsee. On hienoa katsoa Jennan ja Fasun saumatonta yhteistyötä, ja on ollut kiva seurata vierestä heidän kehitystä ja sitä miten paljon Jenna on Fasua vienyt eteenpäin. Vaikka valitettavasti meidän yhteistyö päättyi 2014 loppukesästä, pääsen silti halutessani aina ponia moikkaamaan."

"Kirpulle kyytiä!"

Annika:

"Vuokrailin Fasua muutaman kuukauden syksyllä 2014 ja Fasun myötä heräsi into hankkia taas oma hevonen. Sen kanssa kaikki tekeminen oli niin helppoa ja mukavaa että muutama päivä viikossa ei enää tuntunutkaan olevan tarpeeksi. Tässä syy miksi yhteinen aikamme jäi niin lyhyeen Fasu on kaikkea sitä mitä hevoselta toivon.

Herkkä, eteenpäin pyrkivä, kantaa itsensä muttei kuitenkaan ole mikään automaatti. Kuitenkin kun sen saa avuille, toimii ihan ajatuksella. Pääasiassa harrastettiin kouluratsastusta ja käytiin maastoilemassa. Muutaman kerran pääsin hyppäämäänkin, mikä Fasun kanssa oli helppoa ja ja hauskaa! Hoitaessa Fasu oli aluksi vähän arka, mutta kunhan tutustuttiin paremmin oli oikein herttainen ja kiltti tapaus! Ikävä on välillä satuponin kyytiin, kunhan Fasu toipuu, saan toivottavasti joskus vielä tulla sitä moikkaamaan ♥"

Annikan & Fasun ensimmäisiä ratsastuskertoja

Sanna (Fasun entinen vuokraaja):

"Fasu on kiva ja rauhallinen hoitaa, sekä varustaa ja muutenkin tosi ystävällinen hevonen kaikinpuolin. Etenkin esteitä Fasu tykkää hypätä, ja ainakin opetti mua tosi paljon esteratsastuksessa. Poni ei kumminkaan ole ihan helpoimmasta päästä ratsastaa innokkuutensa takia.

Sileän ratsastuksessa Fasu on todella kiva, osaava ja no täydellinen opetusmestari. Koulu taisi silloin ollakin enempi meidän juttu, kun ponia vuokrailin."

Erika:

"Tutustuin Fasuun lokakuussa 2011, kun olimme sopineen Jennan kanssa, että tulen pojua kokeilemaan. Fasu oli tosi herkkä ja arka uusia ihmisiä kohtaan ja on edelleenkin, muttei niin pahasti kuin alku aikoina. Hoitaessa Fasu seisoi kiltisti, mutta siitä näki arkuuden ihmistä kohtaan. F on tosi miellyttämis haluinen ja tekee aina kaiken nöyräästi, mitä ihminen siltä pyytää. Tämän lisäksi Fasu on todella nopea oppimaan uusia juttuja!

Ratsastaessa Fasu on huomannut, että tälläistä lyhytjalkaista tappia on helppo kuskata ympäri kenttää/maneesia ja välillä meillä on hieman erimielisyyksiä vauhdin nopeudesta. Tykkään Fasun ratsastettavuudesta, vaikka en ole itse vielä kaikkia nappeja saanut toimimaan. Esteillä Fasu on ollut aina tosi hyvä ja siitä se tykkää paljon! Fasun kanssa hyppääminen on todella kivan tuntuista, kun homman saa toimimaan. Esteillä kyllä saan aina kylmää kyytiä, kun F innostuu oikein kunnolla Tuossa jokunen kesä sitten hyppäsin Fasun kanssa isoimman esteeni, 120cm ja se tuntui todella helpolta tuolloin. Sileällä meillä on mennyt aina vaihtelevasti, mutta pääosin Fasu on oikein kiva ratsastaessa!

Kokonaisuudessaan Fasu on ollut yksi kivoimmista hepoista, johon olen päässyt tutustumaan. Jenna on saanut kasvatettua ison luottamuksen Fasuun ja olen todella onnellinen, että Fasu on löytänyt itselleen juuri sen oikean ihmisen, mitä se tarvitsee ♥"

Emmi (tallityöntekijä):

"Arjen sankarin oma maailma

Fasun maailma on välillä hyvin yksinkertainen; mikään "jännä" ei pelota ja aivan normaalit asiat, kuten vaaleanpunainen kastelukannu ei syö hengiltä ja sitten on niitä päiviä jolloin kaikki on ylitsepääsemättömän jännittävää.

Fasu on erittäin kiltti poninvintiö, vaikka välillä elämä onkin turhan jännittävää sen mielestä ja poni onkin lentoon lähdössä vähän väliä. Eikä sitä ole aina niin järjellä pilattu, välillä se makaava kissakin voi aiheuttaa yhtäkkiä järjettömän sätkykohtauksen. Ponin lentoon lähtöyritykset on kuitenkin helppo taltuttaa laittamalla naru turvan päälle, jolloin Fasu keskittyy pääosin tuohon ilkeään riimunnaruun, joka häiritsee ihan hirveästi! Lisäksi ponista tuli saikun aikana ihan hurja ruokafanaatikko, tallissakin pitää kytätä silmä kovana melkein koko ilta milloin saakaan väkirehuja. Heinäverkkokin tyhjenee nykyään ihan ennätysajassa, ja mun kädestä maistuvat pahat juustosämpylätkin hyvälle, jotka tosiaan ennen ei ole mitenkään uponneet."

Lea:

"Minun ja Fasun tiet kohtasivat sattumalta keväällä 2015, kun satuin kerran ohikulkumatkalla käväisemään tallilla moikkaamassa ex-vuokrahevostani Mokkasiinia. Siellä oli valkoinen söpö poni viereisessä karsinassa, ja siitä se ajatus sitten lähti...
Itselläni oli muutaman vuoden heppailutauko alla ja ihana tätiratsastajan itsesuojeluvaisto ottanut ylivallan, mutta heti ekalla ratsastuskerralla Fasu kyllä teki suuren vaikutuksen. Todella herkkä ja täysin istunnalla ratsastettavissa, enää puuttui pikkujuttu, opetella itse istumaan siellä selässä hiljaa tekemättä ylimääräisiä juttuja, mielellään vielä suorassa. Aloin vuokraamaan Fasua muutaman kerran viikossa ja yhteistyömme alkoi sujua kerta kerran jälkeen kivemmin, johtuen ensinnäkin siitä, että opettelin taas ratsastamaan, kyllä oli hakusessa aluksi.

Fasu on loistava opetusmestari siinä mielessä, että se huomautti kyllä, kun könötin jonnekin suuntaan. Kun sain oman asennon rennoksi, poni rentoutui ja palikat alkoi loksahdella. Käytiin alusta asti Paken kouluvalmennuksissa, joka kerta tunnin jälkeen ihan fiiliksissä. Fasulla on mun mielestä hauska tapa myös ikäänkuin heilutella korvia välillä, et mitähän hitsiä tuo täti taas meinaa, esim. useammankin kerran laukatessa oma paino on heilahtanut hiukan suuntaan X, ja olen saanut lennossa tarjottuna jos jonkinmoista laukanvaihtoa silmien ja korvien pyörittelyllä säestettynä. Fasun on ehkä tehny mieli sanoa, et jo on kumma kun ei kelpaa, opettele täti istumaan suorassa :)
Ihana poni, sain oman heppaharrastukseni uudelleen henkiin, ja noin osaavan ponin kanssa on ilo harrastaa. Lopuksi vielä pakko sanoa, että vaikka olen elämäni varrella aika paljon hevosia tuntenut ja niistä ammatinkin itselleni aikanaan hankkinut, niin tuollaista suhdetta, mikä Jennalla ja Fasulla on, en ollut vielä tosielämässä nähnyt, ainoastaan lapsena siellä Villivarsan sarjiksissa. En tiedä, mutta jotain kummaa taikaa siinä vissiin on. Kerrankin ihan nauratti, olin valmennuksessa Fasun kanssa, ja yritä siinä sitten ratsastaa, kun Jenna kävelee tietä pitkin kentälle ja Fasu kuikuilee ja nostaa päätään kesken vakavamielisen pääty-ympyrän pienennyksen, hyvä ettei hirnumaan alkanut."

Laittelin muutamat kuvituskuvatkin mukaan, ettei liian tekstipainoitteiseksi jäisi. Hirveän hankalaksi vanhojen kuvien kaivaminen tosin kävi, kun Picasa suostuu näyttämään vain max. 1000 ensimmäistä kuvaa/kansio ja parhaimmillaan jossain kansioissa on yli 1900 kuvaa. Kys. kuvat eivät näy Picasa-verkkoalbumeissa siis ollenkaan (käytännössä kadonneet ulottumattomiin) ja G+ puolella, jossa niiden perjaatteessa pitäisi näkyä niin näkyi vain pelkät puhelinkuvat - äh! Kaivelin sitten suoraan vanhoista postauksista näihin jotain kuvituskuvia, ja osan otin myös Facebookista, jolla saattaa olla osuutta laatuun - pahoittelen!

Mutta toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisemmasta postauksesta, heitelkäähän ihmeessä kommenttia! :)

kolmen kuukauden odotuksen jälkeen - kontrollikäynnillä klinikalla

Kolme kuukautta oli tosiaan vierähtänyt toukokuun klinikkakäynnistä, joten suunnattiin viime maanantaina Fasun kanssa pitkään odotetulle kontrollikäynnille. Alunperin suunnittelin Mikkelin klinikalle reissua, mutta sen ollessa kesälomalla suunnattiinkin sitten Kouvolan hevosklinikalle. Toukokuussahan myö käytiin Porvoossa, mutta en nähnyt mitään järkeä ajella enää sinne asti kun selkää ei tarvinnut kuvata ja kyseessä oli muutenkin aika simppeli kontrollikäynti.

Päästiinkin heti sisälle klinikalle ja aloitettiin heti vej röntgenkuvauksella, jonka jälkeen jalasta ajeltiin karvat ja ultrattiin se. Puikkoluussa ei ollut enää murtumaa näkyvissä, eikä siinä ollut mitään mistä pitäisi olla huolissaan. Uä-tutkimuksessa ulkohaarassa ei ollut vauriota enää, mutta hankositeen runko-osan yläpäässä oli vielä lievää harventumaa ja arpikudosmuodostusta. Jotenka myö jatketaan vielä n. puolentoista kk ajan kävelylinjalla, jonka jälkeen voidaan pikkuhiljaa alkaa palauttelemaan normaali valmennukseen, mikäli jalka ei siis oireile. Eli rasitusta lisätään sitten parin viikon sykleissä niin, että poni olisi normaalikäytössä reilun kolmen kuukauden kuluttua.

Rtg-kuvauksen ja ultran jälkeen ponin hampaat vielä raspattiin, joka sujui myös todella mallikkaasti! Vähän mietitytti miten Fasu mahtaisi käyttäytyä tällä kertaa kun viime raspaus ei ollut mitenkään kovin miellyttävä kokemus (mm. ell ei osannut laittaa suunavaajaa oikein ja alkoi hermoilemaan muutenkin, joka lopulta jännitytti myös ponin). Mutta yhtä kiltisti se seisoi kuin aina ennenkin - kovasti tuli taas positiivista palautetta Fasun käytöksestä, eikä rauhoitustakaan tarvittu missään vaiheessa. Ei paljon röntgenlaitteet tai raspaukset hetkauttaneet, mutta ihan eri asia onkin se tallilla majaileva vaaleanpunainen kastelukannu - se on nimittäin hurja juttu se.

Kuljetukset ja koppiin menokin sujuivat täysin ongelmitta, jossa ollaankin tsempattu nyt ihan hirveästi verrattuna vaikka toissakevääseen. Kun vaan nuo ponit(kin) tajuaisivat, että elämä on oikeasti paljon helpompaa kun kärpäsestä ei tee härkästä. Me jatketaan siis vielä hetken aikaa kävelylinjalla (jota Fasu on tosin parina päivänä nyt hieman kyseenalaistanut..) eli maasta- sekä selästäkäsin lenkkejä ja satunnaisesti myös ohjasajoa. Lisäksi pitää kysellä laseria uudestaan lainaan niin saadaan taas parisen viikkoa annettua jalalle laserterapiaa, josko se toivottavasti siitä lähtisi parantumaan.. Mitä vahvemmaksi ja ns. tiheämmäksi sen saa niin sitä paremmin se kestää sitten tulevaisuudessa.

Tänään ponilla kävikin taas hieroja - kokonaisuudessaan Fasu oli taas enemmän ja vähemmän jumissa, etenkin vas. lanneselkä oli kipeä ja lautaslihakset, sekä takareidet kireät. Kuljetuksellakin varmasti osuutta asiaan - sen verran jännittävää se kuitenkin vielä on! Seuraava hieronta jälleen 3-4vk päästä ja hierojan suosituksena poitsu alkaa nyt syömään magnesiumia, sekä BE-vitamiinia. Lisäksi tilasin MSM'ää ja ruusunmarjaa, jotka pääsevät myös kokeiluun.

^ Pitäähän sitä kunnon matkaeväät olla mukana, että jaksaa kävellä! Nyt on muutaman kerran pitänyt laittaa rasvaa nenään kun on sen verran lämpöisiä päiviä ollut ettei nenä vaan kärähdä.

Palataan lopuksi vielä viime sunnuntaihin, kun Iina sai houkuteltua minut mukaan esterataharjoituksiin hänen hevosellaan Mokkiksella. Viimeeksi olinkin Mokkiksella mennyt reilu parisen kuukautta sitten (tai ylipäätänsä kunnolla ratsastanut viimeeksi silloin, jos Fasun kanssa käyntihumputteluja ei lasketa) Heh, vähän tuntuu kyllä vieläkin kropassa, että pitkästä aikaa taas tehnyt jotain - sen verran on lihakset edelleen juntturassa. Yllättävän hyvin radat menivät kuitenkin, Mokkikseltakin löytyi mukavasti virtaa ja intoa vaikka oli todella lämmin päivä. Toinen olikin lopuksi ihan hiestä läpimärkänä ja maahan jäi vaan iso märkä hikilammikko, jos hetki seistiin paikoillamme.. :D

Pahoittelut laadusta!

Hypättiin tosiaan ensin n. 70cm perusrata, jonka jälkeen esteitä nostettiin n. 80cm'iin ja hypättiin sillä korkeudella uusinta. Perusradalta tuli toiseksi viimeiseltä esteeltä puomi alas kun ajauduttiin liian lähelle, mutta koska oli vain rataharjoitukset kyseessä niin päästiin kuitenkin hyppäämään uusinta. Mokkis oli kaikinpuolin tosi kiva - hieno M!

Saatte pitkästä aikaa vähän ratsastusvideotakin tänne (videolla perusrata):



Työn alla yksi erikoispostaus, jonka aiheen keksin yllätäen viime viikolla - toteutuksessa vierähtää vielä hetki, mutta tavoitteena olisi saada se ensi viikon alusta julki! Palaillaan siis viimeistään silloin :)

It doesn't matter how good you are - it matters if you have the passion

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu itseasiassa oikein hyvää - pikkuhiljaa ovat kesäkelitkin saapuneet ja ollaan päästy nauttimaan aurinkoisista, lämpimistä päivistä. Viikkoihimme on kuulunut tuttuun tapaan kävelyä, hiukan ohjasajoa, vähän kävelyä lisää ja pikkuhiljaa olen selästä käsin tehnyt kävelylenkkejä Fasun kanssa, kun hieroja ei nähnyt sille mitään estettä. Fasu on nyt muutaman kerran hierottu läpi ja nyt viimeisellä kerralla vajaa pari viikkoa sitten poni oli yleisesti jo edelliskertaa paljon parempi. Oikealta puolelta selkä on enemmän jumissa, vasemmalta puolelta puolestaan taas kaula, lavat ym. jumissa kun varoo enemmän oikeaa puolta, joka sitten jumittaa vasemman. Takapäätäkin sai tällä kertaa paremmin hierottua syvemmältä ja seuraava hieronta on mahdollisimman pian klinikan jälkeen eli luultavemmin reilun parin viikon päästä! 24.8. onkin meillä kontrolliaika - hirveän nopeasti on mennytkin kolme kuukautta.

Tänään käytiin pitkästä aikaa uittopaikalla Iinan ja Mokkiksen seurana polskimassa niin, että miekin pääsin kyydissä olemaan. Fasu meni ihan suoraan veteen ja aloitti heti hirveän innokkaana polskimaan - toinen oli ihan fiiliksissä! Kahlailtiin rannassa ja muutaman kerran uitiin lyhyitä parin metrin pätkiä kun ranta syveni aika nopeasti. Poitsu käyttäytyi kaikinpuolin tosi hyvin ja oli ihan elementissään päästessään veteen. Matkatkin sujuivat hyvin, vaikka vähän epäilin kuinka paljon kierroksia F ottaisi kaverista kun pitkästä aikaa pääsee kaverin kanssa maastoon.

Fasun pieni laidunyksiö.

Pahoittelut laadusta - oli ihan pakko laittaa tämä kun F näyttää niin hölmölle.. :D

Poitsu innostui lopuksi myös nenällään kovasti leikkimään.

Eka vähän sukelletaan..

..ja sitten läiskis!

Yllättävän hyvin poni on ottanut sairaslomailun (ainakin tähän asti *koputtaa puuta*), klinikalla toukokuun lopussa tuomion kuultuani aloin heti epäillä, että mitenhän tämä meidän 3kk'n kävelylinja ilman riehumisia tulee onnistumaan. Fasukun on yleensä jo yhden vapaapäivän tai parin kevyen jäljiltä ihan ADHD niin miten ihmeessä sitten kolme kuukautta?! Onhan toki ollut tässäkin päiviä, että poni voisi kiivetä vaikka takaperin puuhun, mutta suuremmilta riekkumisilta ollaan vältytty. Oiskohan vaan kerran (vai kaksi?) jonkun joutunut hakemaan F sisälle kun se on ottanut liikaa kiekkoja tarhassa. Mikä on todella hyvin siihen nähden millaisia kauhukuvia ehdin jo sairaslomasta kuvitella.. :D Toivotaan että nämä vikatkin viikot sujuvat rauhallisissa merkeissä ja palattaisiin kontrollikäynniltä hyvien uutisien kera. Liikaa en uskalla vielä innostua, vaikka jalka on kokoajan vaikuttanut hyvältä, mutta toivotaan parasta.

Muutama julkaisematon ohjasajokuva viime kuulta.

Ohjasajettu ollaan n. kerran viikkoon ja ollaan tehty ihan perusjuttuja kuten ympyröitä, kolmikaarisia, käynti-seis -siirtymisiä jne. Fasu on kyllä hirmukiva ohjasajaa (kuten ratsastaakin - heh!); mukavan herkkä, miellyttämisenhaluinen ja liikkuu omalla moottorillaan eteen. Selästä käsin ollaan tehty vähän taivutteluja (mm. vuorotellen liioitellusti sisään- ja ulostaivutteluja, tehty kaarevia uria kahdeksikoista kolmikaarisiin ja välillä ihan vain vaadittu suoruutta. Kun joka päivä on kuitenkin jotain puuhasteltu on Fasun peruskunto pysynyt ihan hyvänä, vaikkakin lihaksia ymmärrettävästi tippunut ihan kiitettävästi. Mutta nehän ehtii haalimaan sitten myöhemmin takaisin, tärkeintä että poni tulee kuntoon!

^ Kaatumisesta jäi meille muistoksi uusi vaaleanpunainen pilkku nenään, joka näkyy aika hyvin tuossa alarivin vas. puoleisessa kuvassa. On kyllä pienentynyt paljon siitä mitä oli!

Ennen reissuun lähtöäni kävin viime kuussa moikkaamassa entistä ylläpitohevostani Fillyä, joka valitettavasti jouduttiin harmillisesti lopettamaan vähän aikaa sitten. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa moikkaamaan Ifiä ja tottakai piti ottaa kunnon herkutkin mukaan! Nyt herra saa tosin juosta ikivihreillä niityillä, rest in peace ♥

Don't cry because it's over, smile because it happened ♥