Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu itseasiassa oikein hyvää - pikkuhiljaa ovat kesäkelitkin saapuneet ja ollaan päästy nauttimaan aurinkoisista, lämpimistä päivistä. Viikkoihimme on kuulunut tuttuun tapaan kävelyä, hiukan ohjasajoa, vähän kävelyä lisää ja pikkuhiljaa olen selästä käsin tehnyt kävelylenkkejä Fasun kanssa, kun hieroja ei nähnyt sille mitään estettä. Fasu on nyt muutaman kerran hierottu läpi ja nyt viimeisellä kerralla vajaa pari viikkoa sitten poni oli yleisesti jo edelliskertaa paljon parempi. Oikealta puolelta selkä on enemmän jumissa, vasemmalta puolelta puolestaan taas kaula, lavat ym. jumissa kun varoo enemmän oikeaa puolta, joka sitten jumittaa vasemman. Takapäätäkin sai tällä kertaa paremmin hierottua syvemmältä ja seuraava hieronta on mahdollisimman pian klinikan jälkeen eli luultavemmin reilun parin viikon päästä! 24.8. onkin meillä kontrolliaika - hirveän nopeasti on mennytkin kolme kuukautta.

Tänään käytiin pitkästä aikaa uittopaikalla Iinan ja Mokkiksen seurana polskimassa niin, että miekin pääsin kyydissä olemaan. Fasu meni ihan suoraan veteen ja aloitti heti hirveän innokkaana polskimaan - toinen oli ihan fiiliksissä! Kahlailtiin rannassa ja muutaman kerran uitiin lyhyitä parin metrin pätkiä kun ranta syveni aika nopeasti. Poitsu käyttäytyi kaikinpuolin tosi hyvin ja oli ihan elementissään päästessään veteen. Matkatkin sujuivat hyvin, vaikka vähän epäilin kuinka paljon kierroksia F ottaisi kaverista kun pitkästä aikaa pääsee kaverin kanssa maastoon.

Fasun pieni laidunyksiö.

Pahoittelut laadusta - oli ihan pakko laittaa tämä kun F näyttää niin hölmölle.. :D

Poitsu innostui lopuksi myös nenällään kovasti leikkimään.

Eka vähän sukelletaan..

..ja sitten läiskis!

Yllättävän hyvin poni on ottanut sairaslomailun (ainakin tähän asti *koputtaa puuta*), klinikalla toukokuun lopussa tuomion kuultuani aloin heti epäillä, että mitenhän tämä meidän 3kk'n kävelylinja ilman riehumisia tulee onnistumaan. Fasukun on yleensä jo yhden vapaapäivän tai parin kevyen jäljiltä ihan ADHD niin miten ihmeessä sitten kolme kuukautta?! Onhan toki ollut tässäkin päiviä, että poni voisi kiivetä vaikka takaperin puuhun, mutta suuremmilta riekkumisilta ollaan vältytty. Oiskohan vaan kerran (vai kaksi?) jonkun joutunut hakemaan F sisälle kun se on ottanut liikaa kiekkoja tarhassa. Mikä on todella hyvin siihen nähden millaisia kauhukuvia ehdin jo sairaslomasta kuvitella.. :D Toivotaan että nämä vikatkin viikot sujuvat rauhallisissa merkeissä ja palattaisiin kontrollikäynniltä hyvien uutisien kera. Liikaa en uskalla vielä innostua, vaikka jalka on kokoajan vaikuttanut hyvältä, mutta toivotaan parasta.

Muutama julkaisematon ohjasajokuva viime kuulta.

Ohjasajettu ollaan n. kerran viikkoon ja ollaan tehty ihan perusjuttuja kuten ympyröitä, kolmikaarisia, käynti-seis -siirtymisiä jne. Fasu on kyllä hirmukiva ohjasajaa (kuten ratsastaakin - heh!); mukavan herkkä, miellyttämisenhaluinen ja liikkuu omalla moottorillaan eteen. Selästä käsin ollaan tehty vähän taivutteluja (mm. vuorotellen liioitellusti sisään- ja ulostaivutteluja, tehty kaarevia uria kahdeksikoista kolmikaarisiin ja välillä ihan vain vaadittu suoruutta. Kun joka päivä on kuitenkin jotain puuhasteltu on Fasun peruskunto pysynyt ihan hyvänä, vaikkakin lihaksia ymmärrettävästi tippunut ihan kiitettävästi. Mutta nehän ehtii haalimaan sitten myöhemmin takaisin, tärkeintä että poni tulee kuntoon!

^ Kaatumisesta jäi meille muistoksi uusi vaaleanpunainen pilkku nenään, joka näkyy aika hyvin tuossa alarivin vas. puoleisessa kuvassa. On kyllä pienentynyt paljon siitä mitä oli!

Ennen reissuun lähtöäni kävin viime kuussa moikkaamassa entistä ylläpitohevostani Fillyä, joka valitettavasti jouduttiin harmillisesti lopettamaan vähän aikaa sitten. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa moikkaamaan Ifiä ja tottakai piti ottaa kunnon herkutkin mukaan! Nyt herra saa tosin juosta ikivihreillä niityillä, rest in peace ♥

Don't cry because it's over, smile because it happened ♥