hyviä, sekä huonoja uutisia

Viime keskiviikkona suunnattiin tosiaan ponipotilaan kanssa kohti Porvoon klinikkaa. Lähdettiin tallilta puoli 8 jälkeen ja perillä oltiin vähän yli 10. Jännitin aika paljon, miten Fasu matkustaakaan noin pitkän matkan (pisin matka tähän asti minulla olon aikana), etenkin kun kopissa oloa ei olla tänä vuonna harjoiteltu kuin kaksi kertaa. Yleensä se matkustaminen on ollut aina kovin ongelmallista etenkin keväisin, kun talven aikana on kuljettu sen verran vähän. Syksyä kohden ongelma on lähes tulkoon kadonnut aina kokonaan rutiinin myötä ja poni matkustaa kuin tatti, kunnes tulee taas seuraava kevät ja ollaan lähes lähtöpisteessä. Fasua pyrittiinkin aikaisemmin lastailemaan mahdollisimman paljon, yhdessä vaiheessa ihan päivittäin, että kopissa olo oli ihan normaali ja kiva asia. Ei se lastaus ollut oikeastaan missään vaiheessa se ongelma, poni käveli aina niin kiltisti sisälle, mutta siellä kopissa oleminen ahdisti. On kokeiltu levitettyä väliseinää, ilman väliseinää, mutta ei ollut mitään eroa. Sitkeällä (lähes) päivittäisellä harjoittelulla saatiin aina ongelma loppumaan. Kopissa olo tehtiin mahdollisimman mukavaksi ja sieltä pääsi heti pois, kun osasi olla hetkenkin nätisti.

Tässä puhuin siis vuosien takaisesta ongelmasta. Keskiviikkona Fasu matkusti oikeasti todella hyvin, ei pienempääkään ongelmaa ja toinen seisoi niin kiltisti kuin tatti paikoillaan! Vaikka pysähdyttiin välissä itse syömään niin se oli Fasulle ihan fine, hetken tauko ja sitten taas matka jatkukoon. Klinikallakin jouduttiin vielä odottelemaan kopissa puolisen tuntia ennen kuin päästiin ulos niin toinen vaan rennosti söi ja katseli maisemia. Ei ehkä kovin iso juttu jollekin muulle, mutta itse olin ainakin hirveän ylpeä ponista, nimittäin joskus 10min matkatkin on ollut oikeasti yhtä tuskaa. Klinikalle päästiin sisälle joskus puoli 11 jälkeen ja paluumatkalle päästiin lähtemään vähän ennen kolmea, pitkä päivä oli siis!

Eläinlääkäri kokeili alkuun Fasun läpikotaisin, tunnusteli selän, kaulan, jalat ja kokeili mm. kaulan ja etujalkojen liikkuvuutta. Tämän jälkeen lähdettiin pienelle hiekkakentälle katsomaan miten poni liikkuu liinassa. Puolet ympyrästä piti olla kovalla pohjalla ja puolet ympyrästä pehmeällä, jotta huomaisi onko pohjan kovuudella vaikutusta liikkeeseen. Aloitettiin käynnissä isolla ympyrällä, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Sitten lähdettiin pienentämään ympyrää lopuksi niin pieneksi kuin vain pystyi. Sen jälkeen tehtiin vielä käynnissä mahdollisimman pientä ympyrää ja lopuksi niin pientä, että kaulan piti kunnolla kääntyä ja tulla ristiaskelia. Ja sama tietenkin toiseen suuntaan. Sitten vielä peruuteltiin niin, että pää on mahdollisimman ylhäällä ja otettiin pätkä käyntiäkin niin. Fasu käyttäytyi oikein mallikkaasti, edelleen tosin jäykkä oli. Ell lausunnossa luki seuraavanlaista: "Liikkuu jäykästi; pienellä ympyrällä astuu ristiin, kääntää päätä oikealle jäykemmin, mutta lopuksi kuitenkin kääntyy."

Tästä jatkettiin taivutuskokeeseen, jota ennen katsottiin vielä ravi ja käynti suoralla uralla edestä ja takaapäin. Eniten reagoi vej (sekin 2/5) ja taivutuskokeen jälkeen siirryttiinkin ottamaan röntgenkuvia, jota ennen Fasu rauhoitettiin. Ensin kuvattiin kaularanka, jota varten Fasun korvat teipattiin otsaan kiinni, etteivät ole kuvissa tiellä. Toinen näytti kyllä niin säälittävältä, kun jouduin pitelemään ponin päätä suorassa - korvat oli vedetty jesarilla otsaan, silmät haritti ja huulikin lörppyi rauhoituksen takia. Kaularanka oikein siisti, huh! Tämän jälkeen oli vuorossa selän kuvaus, josta ei myöskään onneksi löytynyt mitään. Käytiin sitten vähän ulkona pyörähtämässä, kun ottivat toisen asiakkaan tässä välissä sisälle. Sen jälkeen jatkettiin vej kuvaamista, josta kuvattiin 4 eri suunnasta polvi, nivelet, sekä lopuksi vielä otettiin kenkä pois ja kuvattiin kavioluu. Löydöksenä sisäpuikkoluun alareunassa murtuma. Lopuksi vielä ultrattiin sama jalka ja löydöksenä hankositeen yläosassa n. 20% vamma ja hankositeen ulkohaarassa n. 15% vanha paranemassa oleva vaurio. Jatkohoitona sairastarhausta (ei laitumelle), kävelytystä kovahkolla pitävällä pohjalla, kylmäystä 2-3 kertaa päivässä (+ Penetrolia kuuri) ja n. 3kk päästä kontrolliin. Että semmoinen kesä tiedossa!

Mutta todella ylpeä olin Fasusta, kun toinen malttoi koko päivän niin kiltisti olla aloillaan. Koppimatkoihin meni pysähdyksineen vajaa 5 tuntia ja klinikalla tuli seisoskeltua siitä puoli 11 kolmeen asti lukuunottamatta taivutuskokeita yms. Välissä ehti rauhoitusainekin hävitä kokonaan (kun pari kertaa otettiin toinen asiakas välissä), mutta silti F ei ollut moksiskaan mistään röntgenlaitteista tai muista toimenpiteistä, vaan seisoskeli kiltisti aloillaan. Eikä kertaakaan tarvinnut edes komentaa mistään - täysi 10 potilas! Eläinlääkäritkin kehuivat Fasua kovasti, kun oli kaikinpuolin niin helppo ja miellyttävä käsitellä, olisi kuulemma oiva opetushevonen johonkin näytöksiin, harjotuksiin tmv. Kyllä mamma sai olla ylpeä pojasta :)

Fasun pitää nyt vaan tyytyä tämä kesä ihastelemaan laitumella olevia kavereita, sinne meni meidän laidunhaaveet.. :/ Emmin kanssa oli tosin suunnitelmissa aidata Fasulle pieni yksiö pellolle, jonka paikkaa aina muutella, että syömistä riittää. Nytkin Fasu on tosin tarhassa, jossa on vähän vihreää ja päivittäin pääsee myös syömään riimunnarussa, mutta eihän se kunnon laidunta voita. Mutta näillä mennään, ei voi mitään! Ja kunhan löydän tallilta viikatteen niin pääsen Fasulle vähän niittämään tuoretta heinää.

Meidän kesä tosiaan menee vain kävellessä, sinne meni kaikki suunnitelmat kankkulan kaivoon, mutta yritän ajatella positiivisesti, että ei onneksi sen pahemmin. Ell sanoi, ettei näe mitään estettä normaalikäyttöön palaamiselle, puolen vuoden päästä ollaan toivottavasti back in business. Nyt keskitytään vaan täysillä paranemiseen, pikaista paranemista potilaalle ja toivottavasti syksyllä F on taas terveen ponin kirjoissa ♥ Ollaan käyty päivittäin maastakäsin käppäilemässä maastossa lenkkejä (pisimmät n. tunnin lenkkejä) ja herkuteltu paljon vihreällä. Toistaiseksi ponipotilas on ottanut ihan rauhassa, vaikka hirmu tylsäähän se on yksin tarhailla pienessä tarhassa, kun on tottunut rallittamaan Sakun kanssa pitkin päivää. Toivotaan, että F pysyy ihan aisoissa, ettei tarvitse mitään muita vaihtoehtoja alkaa miettimään. Vieläkun tosiaan saisi Fasun päähän iskostettua sen, että seuraavat 3kk saa tosiaan vain kävellä!

Kärsämobiili löysi jännän hajun!

Etujalat olen aina kylmännyt tallille mennessä ennen lenkille lähtöä ja lenkin jälkeen, sekä Emmi on ihanana ihmisenä kylmäillyt poitsun jalkoja joka päivä vielä aamuisin ja iltaisin. Penetroliakin on hierottu kerran päivässä jalkaan, tosin nyt pidetään siitä pieni tauko. Lisäksi jatkohoitona poni saa hierontaa/fysioterapiaa lihasjäykkyyteen ja laserhoitoa hankkariin. Kyselinkin ensi viikoksi meille laser&hieronta -aikaa, todennäköisesti vuokraan samalla laserin meille viikoksi käyttöön. Leakin käy edelleen pari kertaa viikossa Fasua hoitamassa; kävelemässä, syöttelemässä yms. - voiko ihanempaa vuokraajaa edes olla ♥

Kyllähän tämä harmittaa kovasti kun niin paljon oli suunnitelmia ja kaikkea kivaa varattu tälle kaudelle, etenkin kun viime kausi jäi vaan kahteen kisaan ja tämä kausi oli niin pitkään ja hartaasti odotettu. Nyt oltiin läpi talven treenattu kunnolla, oltiin ihan uudessa iskussa, treenit oli mennyt nappiin ja sitten naps kaikki mureni. Kaatumisessa olisi toki voinut käydä helposti pahemminkin ja pitääkin tosiaan olla onnellinen siitä, että näinkin "vähällä päästiin" - vamman pitäisi olla ihan hoidettavissa ja ponin puolen vuoden päästä ihan normaali käytössä. Koskaan ei nimittäin tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja pitää osata nauttia ja arvostaa pieniäkin hetkiä. Tähän viitaten kaverin hevonen löytyi viime torstaiaamuna laitumelta ihan kolmijalkaisena ja perjantaina tuli klinikalta tuomio, että kavioluu oli mennyt niveleen asti halki, paraneminen toivotonta eli lopetus. Sitä ei oikeasti koskaan tiedä milloin viimeinen yhteinen päivä koittaa, pitäisi muistaa elää joka päivä niin kuin se olisi viimeinen.

Palataan lopuksi vähän iloisempaan aiheeseen. Käytiin eilen Heikin kanssa Miehikkälässä katsomassa orivarsojen laitumelle laskua - varmaan 3-4 kerta kun olen itse näkemässä ja vilinää ja vilskettä taas riitti! Aika moni tosin kommentoi, että tämän vuoden orit olivat aika rauhallisia, aikaisempina vuosina on ollut nimittäin vähän enemmän painia, mutta kyllä siellä muutamat orit höykyttivät ihan mukavasti toisiaan.

Kirjoitusväli arvatenkin tulee hiukan pidentymään, kovin paljoa kerrottavaa ei pelkistä kävelylenkeistä ole, mutta työn alla on muutamia postauksia, kuten Fasun menneisyys, linkkaa blogisi -tulokset, toivekuvapostaus 2, varustepostaukselle jatkoa jne. Ehdotelkaa myös ihmeessä jotain postausaiheita, jos sellaisia tulee mieleen! :) Jonkin verran pääsen kaverin hevosilla Fasun saikun aikana ratsastelemaan, ehkä niistäkin tulossa jossain vaiheessa jonkinlaista matskua. Ja blogin ulkoasuunkin tulossa pian päivitystä!

(Kuvittelenko vaan, mutta blogger nykyään jättää suttuisemmiksi/sumeammiksi pystykuvat..? Muokkaan tosin niiden kokoa aina suoraan koodista, jonka jälkeen ne jää huonolaatuisiksi. Jos valitsen suoraan esim. "suuri" tai "keskikoko" niin kuvanlaatu jää ihan normaaliksi, mutta koodista muokatessa se jää rakeiseksi, jota ei tosin ennen ole ollut. Apua kaivataan!)