ei hyvää ilman huonoa ja toisinpäin!

Maanantaina käytiin Roosan kanssa noin puolisen tuntia ihan vain käppäilemässä ilman satuloita Viksun ja Fasun kanssa, kun kaikki paikat olivat jäätyneet kivikoviksi. Huonoa aikaa meille maneesittomille, kun väistämättäkin joutuu keliolosuhteiden takia pääosin pelkälle kävelylinjalle. Tiistaina kengittäjä kävi päivällä laittamassa Fasulle talvipopot jalkaan ja saatiin taas naureskella, kun Fasu oli aluksi ihan kauhusta kankeana. Ei sitä oikein vakavissaan pysty edes ottamaan - pikkuhiljaa jätkä onneksi taas rentoutui kengityksen myötä, kun huomasi ettei tässä mitään kuolemanvaaraa ollutkaan.. :D Fasu on hirveän jännittynyt tuntemattomia ihmisiä kohtaan, liekö huonoja muistoja menneisyydestä. Hierojakin kerran sanoi, että alkuarvion perusteella poni tuntuu siltä kuin oltaisiin vedetty voltilla auton alle.

Eipä muuten mennyt kengityskään ihan niin kuin piti. Molemmista takajaloista löytyi jonkunlaiset bakteeritulehdukset, oikeassa takasessa ei ihan niin paha kuin vasemmassa. Kurakelien ansiosta kengän ja kavion väliin oli jäänyt likaa hinkkautumaan, joka oli tulehduttanut valkoviivan ja syövyttänyt kaviota. Ei mitenkään kovin vakavaa, parantuu itsestään ja kuulemma aika monilla talleilla tavataan samaa tähän aikaan. Ei näyttänyt vain kovin kivalle ja harmi etten tajunnut ottaa kuvaa tänne.

Myöhemmin iltasella lähdettiin Fasun kanssa heittämään n. puolen tunnin maastolenkki lähimaastoihin. Roosan ollessa töissä Viki saikin nauttia poikkeuksellisesti vapaapäivästä. Paljoakaan en pystynyt Fasun kanssa tekemään maan ollessa jäässä, mutta joissain kohdin sain otettua suoralla muutamia ravi- ja laukkasiirtymisiä. Lisäksi tehtiin välillä käynnissä avoa- ja sulkua, että saadaan edes jonkunlaista liikutusta pidettyä yllä. Poitsu ei ole tottunut ollenkaan vapaapäiviin ja kevyitäkin päiviä "sietää" aika huonosti, varsinkaan montaa peräkkäin. Hieman onkin ponille jo energiaa kertynyt.. Vähän on kyllä totuttelemista tämän hetkiseen tilanteeseen, toivottavasti ne lumet tulisivat vain pian!

Keskiviikoksi saatiinkin maneesi varattua, tosin vasta ilta kahdeksan jälkeen, mutta onhan sekin parempi kuin ei ollenkaan! Tiia tulikin päiväksi Lappeenrannasta Kouvolaan, että pääsi Vikin kanssa mukaan Fasun ja minun seuraksi. Henni oli meitä kuvaamassa ja liikutteli Helkan ilman satulaa hiekkatiellä ennen kuin suunnattiin maneesille. Pikkuneiti oli kuulemma ollut oikein vauhdikkaalla päällä ja hirveän innoissaan.

Maneesireissu ei mennyt kyllä ihan suunnitelmien mukaan.. Tiian lastattua Vikin neiti alkoi yht'äkkiä riehumaan traikussa, mitä ei ole ikinä aikaisemmin tehnyt. Viki on aina seisonut kuin tatti kiltisti aloillaan, vaikka Fasu olisikin vieressä riehunut. Neiti onneksi rauhoittui ja saimme Fasun lastattua kyytiin - todella hyvä yhdistelmä, kun Fasukaan ei ole matkustuksen suhteen mistään parhaimmasta päästä. Viki on yleensä komentanut napakasti Fasua, kun jätkä on alkanut riehumaan ja siitä on ollutkin apua! On kausia jolloin Fasu kulkee pitkiä matkojakin täysin ilman ongelmitta ja sitten on kausia jolloin lyhyetkin matkat tuottavat ongelmia. Onneksi maneesille ajaa sen reilun vartin kopin kanssa, joten matka itsessään ei ole kyllä pitkä. Sunnuntaina vasta käytiin Vikin ja Fasun kanssa maneesilla, eikä silloin ollut mitään ongelmia kummallakaan, hyvin matkustivat molempiin suuntiin. Nyt ulkona oli tosin pilkkopimeää, että voisikohan sillä olla mitään vaikutusta asiaan, kun kumpikaan ei ole aikoihin kulkenut pimeällä (liian kaukaahaettua(ko?))

Helka ja Fasu reilu vuosi sitten matkalla maneesille!

Laitetaas nyt tähän väliin muutama vanhempi kuva vielä meidän "pariskunnasta".

Henni ja Tiia verkkailivat Fasua ja Vikiä sillä välin kun mie rakensin pienen jumppatehtävän (ristikko - 1 laukka - pysty - 2 laukkaa - okseri) toiselle pitkälle sivulle. Molemmat olivat oikein energisellä tuulella, kun muutama kevyempi päivä takana. Hennin hetken verkkailtua vaihdettiin miut selkään ja otin kaikki askellajit vielä läpi ennen kuin aloin tulemaan linjaa.

Aloitettiin ihan pikkuesteistä hyppääminen ja Fasulla oli taas hirveän hauskaa päätä nakellessa esteiden jälkeen, kuten videosta näkyykin! Nostettiin pikkuhiljaa esteitä ja lopuksi pelkkää okseria, joka olikin korkeimmillaan n. 120cm. Itse arvioin esteen kyllä pienemmäksi, mutta oli lopuksi vielä käytävä ihan mittaamassa, kun ei tiedetty minkä kokoinen este nyt olikaan. Kokonaisuudessaan hypyt sujuivat tosi kivasti, yhtäkään pudotusta ei tullut ja satula tuntui jälleen hyvältä! Ainut vain, että kuski oli vähän jäädyksissä ja jossain hypyissä oli tavallista vaikeampi olla mukana, kun poni vähän leijaili. Edellisen satulan kanssa pysyin paremmin ties missä ninjahypyissä, mutta tuntuu, että tämän uuden ja sopivamman satulan kanssa Fasu hyppää vielä paremmin ja terävemmin - ei tosin mikään ihmekään.

Edellinen satula keikkasi välillä aika paljon oikealle ja huomasin itse nyt hypyissä painon ajautuvan helposti enemmän oikealle. Yritin pitää painon tasaisena, tätä pitääkin nyt treenata, että saadaan vinous pois. Istunta muutenkin paikka paikoin järkyttävä, mutta treeniä treeniä.

Pitäisi ostaa uusi kypärä jahka tässä joskus rikastuisi.. Tyylikkäästi taasen lippa silmillä.. :D

Henni loppuverkkaili Fasun ja otti muutaman pikkuhypynkin sillä välin kun mie korjasin esteet.

Tiia tosiaan kouluili pääosin Viksun kanssa, mutta tuli muutaman kerran myös linjan pikkuesteillä. Viki oli ajoittain hyvä, mitä nyt hiukan epätasainen ja välillä aavistuksen liian kiireinen. Ehdin parivaljakosta nappaamaan ihan lopputunnista muutamat raviklipit, joten hirveästi nyt kaksikosta ei matskua löydy. Sunnuntaina Tiian olisi tarkoitus käydä Vikin kanssa maneesilla hyppäämässä, niin että mie huutelen neuvoja ja kuvailen samalla. Pitää tosin harjoitella sitä traikkukäyttäytymistä, koppiinhan nuo molemmat kävelevät suoraan. Ja Fasu voisi opetella matkustamaan pystyssä, eikä välillä puoliksi maaten.

Paluumatka sujui vielä rauhattomammin kuin menomatka. Fasu yleensäkin on menomatkat ihan hiljaa ja kiltisti ja jos riehuu niin riehuu sitten paluumatkoilla, kun on väsyneempi. Fasu onnistui kopissa irrottamaan itseltään toisesta etusesta kengän, sekä putsin samaisesta jalasta ja vielä hankkimaan kauniin haavan kannalle. Päästiin Tiian kanssa tallilta lähtemään vasta puoli 11 jälkeen, kun Vikin kuivatteluun sun muihin menikin yllättävän kauan. Venyteltiin tallissa kaksikko ja laitettiin tuttuun tapaan arnikat selkiin ja jääsalvat jalkoihin. Fasun haavan puhdistin lämpimällä vedellä ja Betadinella, joka onkin lähiaikoina ollut aika ahkerassa käytössä. Pitää seurailla haavaa, että mihin suuntaan se tuosta lähtee menemään - pakkaskelit kiitos takasin, ettei tarhat olisi ihan mudassa.

Voihan koettelemuksien jalka sentäs.

Kenkääjälle aamulla taasen soittoa, josko saataisiin pian kenkä takaisin jalkaan. Maanantaina tosiaan olisi se Hencan estevalkka, jota olen jo monta kuukautta odottanut, mutta saas nähdä päästäänkö sinne ikinä nyttenkään. Riippuen ihan miten tuo haava lähtee parantumaan ja miten poni käyttäytyy koppiharjoituksissa traikussa. Miten voikin olla tälläinen tuuri ainakun Hencan valkka on ihan lähistöllä, en tajua enää.. :D No tärkeintä on saada poitsu kuntoon, noita valkkojahan tulee ja menee! Niin ja samalla myös ne 6.12 estekisat ovat tällä hetkellä iso kysymysmerkki, kun sinne paikan päälle ajaisi jo sen tunnin verran. Voi miten helppoa elämä olisikin, jos ei olisi näitä ärsyttäviä on-off koppiongelmia!